Kolme päivää riemua, pettymyksiä ja hillitöntä jännittämistä... Ja nyt se kaikki on ohitse. Vaikka olikin todella mukavaa päästä taas kotiin nukkumaan ja nähdä ne omat karvakorvat, niin silti on vähän haikea olo. Nimittäin MM-kisareissumme oli melkein täysi kymppi (ja miksi melkein, se selviää alempaa)!

Matkaseurani Iina ja minä lähdettiin Helsinkiin jo torstaina, koska tuumittiin, että saadaan niin pidemmät yöunet. No, yöunistamme ei kauhean pitkiä tullut, koska puoli yötä meni harhaillessa Helsingin keskustassa ja etsiessämme yöpaikkaamme (navigaattorimme ohjasi meidät moottoritien loppuun ja ilmoitti, että ollaan saavuttu kohteeseemme, eikä todellakaan oltu!). Ja aamulla samat harhailut jatkuivat, kun yritettiin etsiä kisapaikkaa. Meillä oli hieman suuret luulot Kennelliitosta ja SAGI:sta, koska ajattelimme, että Helsingin Jäähalli = Hartwall areena. Kaksi tuntia ajeltuamme pitkin Helsinkiä löydettiin vihdoin Helsingin jäähälli - ja ajettiin VIP-PAIKOILLE! Meidäthän tultiin tietysti häätämään sieltä pois...

Kilpailut olivat kaikkina päivinä todella jännät, tosin sunnuntaina kaikista jännimmät! Jännitimme ihan mielettömästi Jaakon ja Zenin puolesta, valitettavasti heidän agilityratansa meni kuitenkin mönkään :( Mutta sentään Jounille ja Yokolle pronssia! Kilpailut oli mielestäni todella kivasti järjestetty, ja väliaikamusiikki ja taukojumppa oli jotain ihan parasta! Maantaina olo oli aika kuollut ja ääni poissa, niin paljon tuli viikonlopun aikana huudettua ja kiljuttua ja kannustettua ja hypittyä siellä katsomossa. Osallistuimme myös Agilityn fani-iltaan, josta kahmimme ison pinon palkintoja kotiinvietäväksi :D Ja mistä kilpailusta ne sitten voitettiin? Laulettiin tietysti "Juodaan viinaa"- laulu kaikista koviten! :D

Alla muutama ottamani kuva kilpailuista:


Suomen joukkue


Malinois hyppäämässä


Bordercollie pituus-esteellä


Sheltti pujottelemassa karvat hulmuten :)


Ruotsin joukkueen kilpailija


Kilpailujen ainoa groenendael osallistuja


Bordercollie kepeillä