Nyt se on tehty. Kiia on ilmoitettu ensimmäiseen avoimen luokan kokeeseen!

Viikonloppuna sairastaessani nimittäin tajusin, että Kiiahan oikeastaan osaa jo avoimesta luokasta kaikki muut liikkeet paitsi noudon. Paikallamakuuta ja kaukokäskyjä täytyy vielä vähän varmistella, ja luoksetulosta pitää jättää ääni tai käsimerkki pois, mutta muuten noutoa lukuunottamatta kaikki liikkeet on hallinnassa. Ja vaikka noudon menosta nollille tippuukin pisteet roimasti, niin silti on vielä mahdollisuus ykköstulokseen. Eli täältä tullaan tokokokeet! Mistä sitten päästäänkin itse otsikkoon... mä olen nimittäin ihan kamala jännittäjä. Jo nyt tokosääntökirjaa selaillessa tunsin vatsassa inhottavaa kipristelyä, ja muistan kyllä hyvin miten kuoleman oma olin edellissyksyn tokokokeissa. Eikä mun jännittäminen rajoitu pelkästään tokoon - jännitän myös ihan kauheasti agilitykisoissa ja (jos kehtaan myöntää) koiranäyttelyissäkin. :D Mulle on monta kertaa sanottu, että sen jälkeen kun meillä on Kiian kanssa tullut agiradalta hylly, mä olen rentoutunut huomattavasti ja meidän radat on lähteneet sujumaan. No, agilityjännitys nyt on pientä tokojännitykseen verrattuna. Voin vain kuvitella, miten jännitän jossakin BH-kokeessa tai PK-kokeessa... no, onneksi ei varmaan koskaan päästä niin pitkälle. :D

Suomen agilityliitto järjestää kivan seuratoimitsijaseminaarin huhtikuun lopussa, jossa luennoidaan mm. henkisestä valmentautumisesta agilityurheilijan näkökulmasta. Olisi ollut todella kiinnostavaa päästä kuulemaan tuota luentoa! Toivottavasti SAGI järjestää vastaavia luentoja joskus myöhemminkin, niin menen ehdottomasti kuuntelemaan!

Torstaina käytiin pitkästä aikaa tokotreeneissä, treenaamassa vähän häiriöpaikallaoloa ja tietty sitä murheenkryyninoutoa. Saatiin Kiian kanssa treenien alussa yksityiskoutsausta kolmelta eri ihmiseltä! Aloitettiin heti sillä noudolla, johon saatiinkin noin miljoonaviisisataa vinkkiä, kaikki tosi hyviä! Ensinnäkin mun käskettiin aina suhahtaa Kiialle kun se pyörittää kapulaa suussaan. Koitin tätä, ja heti pyöritys loppui, mistä palkkaus. Koska meillä on ongelmana lähinnä juuri se kapulan pitäminen, ei niinkään itse nouto, niin käskettiin treenaamaan vaan pitämistä. Nouto-osuus nostattaa Kiian kierroksia ja se alkaa helpommin pureskelemaan kapulaa. Voidaan treenata myös niin, että koira istumaan, kapula eteen, minä n. metrin päähän ja siitä se nouto. Meille myös suositeltiin treenaamista ensin tunnarikapualalla.

Harjoiteltiin myös vähän kaukokäskyjä, joissa Kiialla on tapana "vähän" edetä. Laitettiin namipalkka taakse, jonka jälkeen Kiia ei enää edennytkään. :) Sain myös vinkiksi kehittää jonkun ihan erillisen vapautuskäskyn takapalkalle vapautukseen, nimittäin jos kokeissa käyttää sitä, saattaa helposti jossain välissä sanoa sen "vapaa", jolloin koira sinkoaa pois kehästä... Kuulostaa ihan siltä että meille voisi käydä noin, joten pitää opetella takapalkalle joku oma vapautuskäsky.

Treenattiin myös vähän seuraamista, joka oli perfecto! Kiia piti hyvin oikean paikan, ja istui jokaisessa pysähdyksessä. Jes! En viitsinyt ottaa piilopaikallamakuuta, koska viime häiriötreeneistä on piiiiitkä aika (puhumattakaan siitä etten luota Kiian paikallaoloon edelleenkään yhtään), mutta Kiia oli kuitenkin sen 3 minuuttia paikoillaan minkä muut olivat piilossa. Hienosti se pysyi!