Ajelin sitten sellaiset 700km päivän aikana ei-niin-hääppöisten tulosten takia. Tätä tää agilityharrastus on... ei niin kauheen järkevää touhua. ;)
Käytiin Kiian kanssa Mikkelissa kisaamassa kolme rataa, tavoitteena tietysti triplanolla... Ei kyllä oltu lähelläkään triplanollaa tai nollaa ylipäätään. :D Ensimmäisenä oli hyppis, josta kerättiin kivat 20 virhepistettä ja vielä runsaasti yliaikaakin. Ennen hyppiksen alkua olin katsellut sellaiset 15 suoritusta kun koirakko tiputtaa ensimmäisen hypyn riman (oikeesti varmaan yli puolet tiputti sen, enkä tajua että miksi), ja ajattelin että no meille ei kyllä sitten noin tule käymään. Ja vatut! :D Ensinnäkin Kiia otti omatoimisen varaslähdön (joo, K ei oikeesti koskaan varasta, mutta kerta se on ensimmäinenkin) ja SEN LISÄKSI se vielä meni ja tiputti sen ekan riman! Kiitos tästä. Loput virheet tuli kun K jätti kepit tokavikassa välissä kesken, uusin ne ihan alusta koska halusin että se suorittaa ne kunnolla loppuun asti. Seikkailtiin vielä loppurata ja tehtailtiin pari kieltoa, K vaan kurisi mulle eikä katsonut yhtään esteitä.
Toinen rata oli sitten jo tosi hyvä, vaikka saatiinkin hylly. Keppien jälkeen oli pari hyppyä, joista jälkimmäinen oli takaakierto, enkä ehtinyt sitä ohjaamaan koska Kiiaahan ei voi jättää kepeille yksin. Sain kyllä ensin käännettyä Kiian nenän pois siltä jälkimmäiseltä hypyltä, mutta koska mulla ei ollut jatkosuunnitelmaa siihen, niin K hyppäsi sen hypyn tyyliin "ei sillä ollutkaan mitään asiaa". Muuten rata oli tosi hyvä ja K otti kaikki kontakti hienosti.
Kolmanteen rataan en sitten keskittynyt lainkaan, vaikka se oli tosi helppo. Juuri ennen meidän vuoroa K:n hammas osui mun huuleen ja tietysti se aukesi, juoksin sitten radan toisella kädellä Kiiaa ohjaten ja toisella koitin pyyhkiä verta naamalta... Hahhah. :D Kymppi tuli, kepeille vienti (avokulma) epäonnistui ja toinen virhe tuli joko puomin alastulolta tai sitten vikalta putkelta tuli kielto. En oo ihan varma että kummasta tuli virhe, koska mun mielestä molemmista olisi pitänyt tulla. :D Ja ainiin, Kiia muuten varasti tältäkin radalta... Tai se ei suostunut pysymään lähdössä yhtään paikoillaan, lähti vain heti hiipimään mun perään. Otettiin sitten yhteislähtö kun mulle iski paniikki että saadaan joku hyl kun ei päästä radalle ollenkaan...
Että sellaiset kisat tällä kertaa. Onneksi nyt kun juoksut on loppuneet, päästään taas treeneihin! Kiian harjoittelu näihin kisoihin jäi yksiin mölliepiksiin, joissa ohjasin itse ekan radan Kiian kanssa (hyl), ja toisen radan menikin Tumppi ja itse ohjasin Ritva-bordsua. Kiia tais järkyttyä tästä ohjaajanvaihdoksesta niin paljon, että unohti kaikki agilitysääntönsä, kuten mm. pysy paikoillaan lähdössä, pujottele kepit loppuun, mene aina putkeen vaikka ohjaaja huutaisikin jotain ja älä koske kontakteihin... Toivottavasti K toipuu seuraaviin kisoihin mennessä ja on taas oma normaali putkihullu kontakteihin koskematon itsensä. :)
