superbelgi

Nyt ollaan sitten kolmosissa Kiian kanssa. Kauheaa miten utopistiselta tämä tuntuukaan! Toki Kiian vaatimaton agilitytavoite on maailmanmestaruus, mutta jos ihan realistisia ollaan niin jo kakkosiin pääsy oli meille tosi iso juttu! Agilityn harrastamista ei edes aloitettu kilpailut mielessä, vaan ihan ajatuksella "jos me nyt kokeillaan...". :D Lopputulos oli se, että jatkettiin harrastamista vaikka pientä taukoilua onkin välillä ollut. Nyt agsa on meidän päälajimme ja paras laji kaikista! Mutta jotta tää ei nyt ihan menisi mun löpinöiksi, niin pieni kertaus radoista...

Lauantaina 25.09. kisattiin Varsinais-Suomen kennelpiirin piirinmestaruuksista, ja oltiin Kiian kanssa seuramme Tassujen toisessa maksijoukkueessa. Mitään muuta tähän ei ole sanottavana, kuin että meidän rata oli K-A-M-A-L-A. Onneksi muistini on jo pyyhkinyt sen nöyryytyksen pois mielestä. :DD Hyllytettiin jo kolmannella esteellä kun Kiia meni putken sijasta A:lle. Jatkoin kuitenkin rataa vähän eteenpäin mikä oli virhe, koska paitsi että K ei suorittanut keppejä loppuun se myös tiputti varmaan n. 10 rimaa! Toki vedätin sitä välillä aika pahasti (oi miksi, oi miksi!), mitä K ei kestä ollenkaan. Mutta en kyllä koko aikaa vedättänyt ja silti tuli rimoja alas. :( Radan jälkeen koitettiin myös harkkaesteillä, ja siinäkin K tiputti pari kertaa. Hmph.

Sunnuntaina 26.09. tulin sitten vähän jännittyneenä kisapaikalle, kun en tiennyt ollenkaan että meinaako ne rimat lennellä tänäänkin. Ja mainittakoon tähän väliin että Kiia hyvin harvoin tiputtaa rimoja! Syy niiden tippumiseen on yleensä oma ohjaukseni, ja silloinkin Kiia pelastaa yleensä paljon.

Päivä alkoi hyppyradalla, josta tehtiin varmistelunolla. Toisin sanoen Kiia siis teki iiiiiisoja kaarroksia radalla ja aikaa meni, mutta sentään tuli suoritettua esteet oikeassa järjestyksessä. ;) Ihanneaika alitettiin -11,04 sekunnilla, mutta oltiin kuitenkin niin hitaita että sillä päästiin sijalle 5. 

Sitten olikin agilityratojen vuoro... Ensimmäisellä agilityradalla jännitin eniten muurin takaakiertoa, sinne kun tultiin vauhdilla pituudelta ja jos olisin myöhässä K saattaisi hypätä muurin väärinpäin, tai sitten palikat saattaisivat lennellä. No vähän myöhässä radalla taisin olla, mutta suoritettiin se kuitenkin ihan hyvin. Muurin jälkeen olin kyllä suoraan matkalla putken väärää päätä kohti, mutta onneksi tajusin sen myös itse ja sain korjattua Kiian oikeaan päähän. Täytyy kertoa yksi juttu tästä radasta... Kiian keinu oli NOPEIN IKINÄ! En ehtinyt edes valssaamaan keinun päähän, niin nopeasti K sen suoritti! Siis se vain syöksyi siihen kohtaan missä keinu alkaa laskeutua, sitten pang ja belgi kiitää jo kohti keppejä... !!!! Iiik! Lamaannuin tästä vähän kun olin ajatellut että mulla olisi hyvin keinun päässä aikaa ja joutuisin taas vähän kannustamaan Kiiaa... Kepit meni hyvin ja jäljellä oli enää yksi hyppy josta RIMAN PUDOTUS! Hahhaa joo, ihan mun oma moka kun en ainakaan käskyä sanonut ja käsikään ei varmaan ollut ylhäällä. :D

Toisen agiradan jälkeen jännitti eniten, nimittäin rata aloitettiin heti kakkoshypyn takaakierrolla. Onneksi olin jo kolmas lähtijä enkä ehtinyt ajatellut muuta kuin "me ollaan treenattu näitä, kyllä me osataan!" ja niin me osattiinkin! :) Rata meni hyvin, nolla tuli ja kolmas sija! Myöskin serti kolmosluokkaan! JIPPII! Kiia on super! ♥