Tämän vuoden ekoihin möllitokokisoihin treenaaminen jäi äärimmäisen pieneksi. Edellisenä iltana harjoittelin vain luoksetulosta pysäytyksiä ja muuten ollaan harjoiteltu vain noutamista. Oikeastaan pieni treenitauko taisi tehdäkin vain hyvää, koska Kiia oli kisoissa ihanan skarppina ja teki innolla töitä.

Möllikisapäivä ei todellakaan ollut meille suotuisa, lähes 30 asteen helle ja kenttä tietysti auringon paahteessa. Vettäkin oli mukana vain rajoitetusti, eikä kisapaikalla vesipistettä ollut. Pidin Kiian varjossa siihen asti, että alokasluokka alkoi.

Ihan ensimmäiseksi oli juoksujen tarkastus. Kiia ei ollut koskaan tällaisessa tilanteessa ollut, mutta suoriutui siitä kunnialla. Vähän se meni kyyryyn ja naama näytti kurttua, mutta ei kiemurrellut tai pakoillut tai muutakaan, mitä se olisi vuosi sitten yrittänyt.

Seuraava liike oli luoksepäästävyys. Annoin Kiian seistä, koska kiellettyä se ei ole, ja seisomaan se olisi kuitenkin noussut. Kiia ei pakittanut tuomaria, vaan nuuhkaisi kättä ja antoi kosketella itseään. Muistista on jo pudonnut pois, katsoiko tuomari hampaat, mutta jos katsoi, niin Kiia ei ainakaan vastustellut.

Luoksepäästävyyden jälkeen oli paikallamakuu. Kiia meni ensimmäisellä käskyllä reippaasti maahan, mutta vinoon! Onneksi ei kovinkaan paljon, ja otetuista kuvista sitä ei juurikaan huomaa (kuvia näkyvissä meidän varsinaisilla kotisivuilla), mutta siinä vieressä seistessä se kyllä tuntui äärimmäisen paljolta. Paikallamakuu meni ihme kyllä hyvin! Viimeksi paikallamakuuta treenattiin toisten koirien lähellä kesäleirillä, ja silloinkin otin sen piilopaikallaolona, joten en yhtään voinut tietää, miten tämä sujuisi. Mutta hyvinhän se meni! Itse keskityin tuijottamaan maahan, mutta vilkuilujeni lomasta näin Kiian vaihtavan asentoa pari kertaa ja laittavan kuonoaan maahan. Rivistä lähti yksi koira ohjaajansa luokse ja viereinen koira nousi istumaan ja kääntyi ympäri, mutta näistä häiriöistä huolimatta Kiia pysyi paikoillaan. Jes!

Tämän jälkeen oli pieni tauko ja sitten seuraavaan kehään suorittamaan seuraavia liikkeitä. Seuraamiset sujuivat molemmat hyvin, Kiia seurasi innokkaasti ja tarkasti vierellä. Remmittä seuraamisessa tuli yksi vino perusasento. Kiia olisi luultavasti korjannut tämän, mutta meidät käskettiin liikkeelle. Harmi sinänsä, pisteethän siinä jo menivät, mutta olisin halunnut nähdä korjaako se sen oikeasti. Itse olisin voinut viljellä seuraa-käskyä vähän useammin, sanoin sen nimittäin vain kerran molempien liikkeiden aikana.

Liikkeestä maahanmeno sujui erittäin hyvin. Tosin ohjaaja mokaili taas ja kurkkasi, menikö se koira varmasti maahan, vaikka tämä on kyllä vähän turhankin varma liike meillä jo. Onneksi töppäilystäni ei rokotettu.

Noh, siihen asti Kiian energiat riittivät, mutta sitten ne loppuivat. Enkö motivoinut kunnolla, eikö enää vain kiinnostanut vai latistiko kamala helle Kiian innon, sitä en tiedä. Mutta seuraavat liikkeet menivät joka tapauksessa kaikki pieleen.

Luoksetulo meillä on ollut todella hyvä ja varma liike, sitä ei ole tarvinnut paljon treeneissä korjailla. Mutta nyt... Kun jätin Kiian istumaan, niin kääntyessäni takaisinpäin se oli mennyt maahan. Kutsuin sen, ja vauhdilla se tuli, mutta perusasento oli aivan vino. Tai sitä ei voi perusasennoksi edes sanoa, niin hirveän raon Kiia jätti. Tämän extravarman liikkeen takia minun intoni laski kyllä 110% koko touhuun, ja se saattoi osaltaan myös vaikuttaa siihen, miksi loput liikkeet menivät penkin alle.

Liikkeestä seisomisessa Kiia seurasi hyvin, mitä nyt tuomarilta kuulin. Itse en muista, taisin olla todella kiukkuinen ja harmistunut. No, Kiia meni tietysti tässä liikkeessä maahan, joten nollillehan se meni.

Viimeiseksi oli hyppy, Kiiaa ei kiinnostanut enää yhtään, enkä minäkään innosta hehkunut. Tämä kun on meillä ainoa epävarma liike, Kiia ei jostain syystä aina vieraita esteitä hyppää. Jotenkin tiesin jo, että tämä liike epäonnistuu, ja niinhän se epäonnistuikin. Ensimmäisen käskyn jälkeen Kiia liikkui esteen eteen ja jäi siihen haistelemaan jäniksenpapanoita. Tiesin, ettei se korviaan lotkauttaisi toiselle käskylle, joten liikuin itse ja näytin sille hypyn. Toisella puolella sitten Kiia meni istumaan, vaikken koskaan ole hypyn jälkeen istumista sillä ottanut, vaan palkannut aina seisoma-asentoon.

Alla on liikekohtaiset pisteet: