Käväistiin tänään Turussa ATT:n mölliagilitykisoissa. Päivä lähti hyvin käyntiin, kun paikanpäällä huomasin unohtaneeni Kiian rokotustodistuksen ja namit kotiin, eikä ollut leluakaan mukana! Onneksi paikalla oli kanttiini josta saimme ostettua Kiiaalle pullaa palkaksi. :) Ilmoitin Kiian möllien ja avoimen luokan radalla. Kovinkaan kehuttavasti eivät kilpailumme menneet, ja melkein kaikista virheistä voi syyttää ohjaajaa. :D Jännitin ihan kamalasti ja kun jännitän, niin sählään, ja silloin ei mikään koskaan onnistu.
Möllien radalta tuli kymmenen virhepistettä. Ensimmäinen virhe tuli A:lta, kun Kiia hyppäsi alasmenokontaktin. Tämä oli ihan täysin oma kämmini, kun en varmistanut, että K koskee siihen vaan hiihdin vauhdilla eteenpäin. Toinen virhe tuli putkelta, käsky oli myöhässä, ohjaus takkusi ja pysähdyin vielä kuin seinään ennen putkea, joten eipä se Kiia sinne tietenkään mennyt. Jostain kumman syystä jouduin käskyttämään Kiiaa kuitenkin ihan älyttömän monta kertaa, ennen kuin se lopulta meni putkeen.
Avoimen luokan rata olikin sitten sovellettu muunnos jostain MM-kisaradasta. Ei se kamalan vaikea ollut, mutta tuli kuitenkin sählättyä sekin. Alku lähti ihan hyvin käytiin, tällä kertaa muistin varmistaa a:n kontaktin. Kepeiltä tuli eka virhe, kun seisoin ensimmäisen pujotteluvälin edessä, niin Kiia aloitti väärältä puolelta. Toinen virhe tuli putkelta, sama juttu kuin mölliradalla. Kiia ei jostain syystä mennyt putkeen vaan jäi urisemaan siihen ulkopuolelle. Hylly tuli renkaalta, Kiia hyppäsi siitä vierestä. Olin aika varma, että niin se tekee ja niinhän se tekikin. Otin uudestaan, tällä kertaa läpi. Ennen pituutta Kiia stoppasi, mutta hyppäsi sen kuitenkin. Keinu alkoi hyvin, mutta jostain syystä K ei mennyt sitä loppuun saakka vaan loikkasi pois. Tässä nyt selvästikin on vain ja ainoastaan harjoittelun puutetta, ei olla kovinkaan montaa kertaa keinua otettu, eikä kertaakaan radalla. Joten keinua pitää ruveta harjoittelemaan nyt todella ankarasti! Loppurata olikin pelkkää epätoivoista sähellystä, ohjaaja ja koira olivat molemmat ihan hukassa...
Kiia oli muuten tänään radalla ihan erilainen kuin koskaan ennen, se urisi siellä (keppejä pujotellessa se urisi koko matkan) ja jopa komensi minua! Aina ennen Kiia on ollut radalla ihan hiljaa. Mutta pidemmittä puheitta, huomenna on taas agilitytreenit ja päästään harkkaamaan keinua ja onhan näitä möllikisoja vielä tulossa tässä syksyn mittaan. :) Maxi möllien radalta muuten kukaan ei saanut nollarataa, eikä nollia tainnut tulla montaa (jos yhtään?) maxi avointen radaltakaan, joten ei me ihan huonoja ollakaan!
Möllien radalta tuli kymmenen virhepistettä. Ensimmäinen virhe tuli A:lta, kun Kiia hyppäsi alasmenokontaktin. Tämä oli ihan täysin oma kämmini, kun en varmistanut, että K koskee siihen vaan hiihdin vauhdilla eteenpäin. Toinen virhe tuli putkelta, käsky oli myöhässä, ohjaus takkusi ja pysähdyin vielä kuin seinään ennen putkea, joten eipä se Kiia sinne tietenkään mennyt. Jostain kumman syystä jouduin käskyttämään Kiiaa kuitenkin ihan älyttömän monta kertaa, ennen kuin se lopulta meni putkeen.
Avoimen luokan rata olikin sitten sovellettu muunnos jostain MM-kisaradasta. Ei se kamalan vaikea ollut, mutta tuli kuitenkin sählättyä sekin. Alku lähti ihan hyvin käytiin, tällä kertaa muistin varmistaa a:n kontaktin. Kepeiltä tuli eka virhe, kun seisoin ensimmäisen pujotteluvälin edessä, niin Kiia aloitti väärältä puolelta. Toinen virhe tuli putkelta, sama juttu kuin mölliradalla. Kiia ei jostain syystä mennyt putkeen vaan jäi urisemaan siihen ulkopuolelle. Hylly tuli renkaalta, Kiia hyppäsi siitä vierestä. Olin aika varma, että niin se tekee ja niinhän se tekikin. Otin uudestaan, tällä kertaa läpi. Ennen pituutta Kiia stoppasi, mutta hyppäsi sen kuitenkin. Keinu alkoi hyvin, mutta jostain syystä K ei mennyt sitä loppuun saakka vaan loikkasi pois. Tässä nyt selvästikin on vain ja ainoastaan harjoittelun puutetta, ei olla kovinkaan montaa kertaa keinua otettu, eikä kertaakaan radalla. Joten keinua pitää ruveta harjoittelemaan nyt todella ankarasti! Loppurata olikin pelkkää epätoivoista sähellystä, ohjaaja ja koira olivat molemmat ihan hukassa...
Kiia oli muuten tänään radalla ihan erilainen kuin koskaan ennen, se urisi siellä (keppejä pujotellessa se urisi koko matkan) ja jopa komensi minua! Aina ennen Kiia on ollut radalla ihan hiljaa. Mutta pidemmittä puheitta, huomenna on taas agilitytreenit ja päästään harkkaamaan keinua ja onhan näitä möllikisoja vielä tulossa tässä syksyn mittaan. :) Maxi möllien radalta muuten kukaan ei saanut nollarataa, eikä nollia tainnut tulla montaa (jos yhtään?) maxi avointen radaltakaan, joten ei me ihan huonoja ollakaan!
