Eilen palattiin Kiian kanssa kotiin Kennelliiton järjestämältä nuorten tokon valmennusviikonlopulta Tuusulasta. Ollaan oltu siellä ennenkin, ja samalla hyvällä linjalla mentiin tälläkin kertaa. Tällä kertaa vaan oli entistä enemmän luentoja, perjantaina eläinlääkäri Lotta Axelsson piti meille luennon koiran terveydestä ja samalla luennolla käytiin läpi ensiaputoimet lämpöhalvaukseen ja kyyn puremiin. Varsinaisesti mitään uutta luennossa ei tullut, mutta hyvää kertausta se silti oli. Lauantaina meillä oli Hele Kemppaisen pitämä luento koiran koulutuksesta, ja Marjatta Tuikkanen kertoi meille lisäksi paljon hyödyllistä tietoa Tokon valmennusrenkaasta.
Lauantaina oli myös ensimmäiset koulutukset, aloitimme aamulla Marjattan koulutuksessa. Kävimme läpi ruutua, jonka opettamiseen sainkin muutamia hyviä vinkkejä. Lähdettiin myös opettelemaan luoksetulon pysäytystä, ja Marjatta neuvoi meille todella monta erilaista tapaa, millä tavoin pysähtymisen voi opettaa. Kiian kansa kokeilin tennispallon heittämistä koiran taakse, ja ihan hyvinhän se sujui, Kiia taisi sen melkein jo oppiakkin... Käytiin myös läpi kaukokäskyjä, jotka sujuivat meidän osalta ihan hyvin.
Iltapäivällä jatkettiin Virven koulutuksessa. Aloitimme seuraamisilla, ja Virven mielestä Kiian seuraaminen oli tosi nättiä, minun pitäisi vain kulkea vähän lujempaa. Sitten treenattiin vähän hyppyä, ja Virvestä oli ainakin hypyn kanssa tosi iso apu! Saatiin Kiialle vähän vauhtia liikkeen suorittamiseen heittämällä lelu esteen ylitsi, ja samalla saatiin sille vähän etäisyyttä esteeseen. Kiia kun aina kääntyy sen ilmalennon aikana ja jää ihan esteen eteen seisomaan, nyt saadaan siihen sentään pieni rako koiran ja esteen väliin. Lisäksi kerroin vähän meidän nouto-ongelmista, ja sain kyllä todella kullan arvoisia neuvoja miten jatkaa noudon opettamista. Kuulemma voin ihan hyvin jo ottaa sen kapulankin mukaan harjoitteluun, ja tehdä siitä kapulasta vähän niin kuin lelun, joka on Kiian mielestä ihan superkiva. Ja pitää koittaa yrittää saada Kiia taistelemaan siitä, niin sillä tavoin se saattaa pysyä Kiian suussa vähän paremmin. Lopuksi otettiin vielä paikallaolo, otin sen Kiialla piilopaikallaolona. Muuten onnistui ihan hyvin, mutta K pomppasi kerran istumaan, jolloin palasin laittamaan sen takaisin maahan. En ollut kuin ihan hetken verran piilossa, että pääsin palkkaamaan sen siitä, että se suoritti paikallamakuun maaten. Paikallamakuun jälkeen otettiin vielä sellainen harjoitus, että jokainen koira meni vuorellen maahan, oman ohjaajansa käskystä. Kiian kanssa tämä onnistui ihan hyvin, tosin se nousi kyllä maasta istumaan ennen kuin ehdin antaa käskyn (ennakoi).
Sunnuntaina meillä ei ollut luentoa, mutta keskusteltiin nuorten tokon/agilityn sm-kilpailujen säännöistä. Käytiin säännöt lävitse ja mietittiin, mitä niihin pitäisi muuttaa ja mitä ei. Iltapäivällä päästiin sitten taas koulutuskentälle, Helen ja Pian vetämiin treeneihin. Helen kanssa käytiin läpi vielä seuraamista ja sitä, että Kiian seuraaminen on niin löysää aina käännöksien jälkeen. Sain taas kyllä tosi hyviä vinkkejä tähän, mm. miten lelun kanssa voin tehdä käännöksistä tiiviimpiä. Pian kanssa kävin vielä kaukokäskyjä vähän lävitse, niistä ei mitään ihmeempiä, muuta kuin opin sen, miten Kiiaa kannattaa alkaa opettamaan seisomaan, ja miten se tulee palkata. Lopuksi vielä otettiin Helen kanssa luoksepäästävyys ja paikallaolo. Luoksepäästävyydessä ensimmäisellä yrittämällä Kiia pomppasi seisomaan, mutta toisella yrittämällä se malttoi jo pysyä istumassa sen aikaa kun Hele kävi moikkaamassa sitä ja kurkkasi nopeasti hampaat. Otettiin piilopaikallaolo, Kiia pysyi ihan hienosti mutta pomppasi vähän väliä istumaan. Niimpä saatiin kotiläksyksi tehdä maahan menosta ja maassa makaamisesta Kiialle tosi paljon miellyttävempää ja kannattavaa puuhaa.
Noh, nyt vain kaikilla näillä saaduilla vinkeillä ruvetaan ahkerasti treenaamaan seuraavia tokokisojamme varten. Katsotaan, mikä tulos tullaan sieltä sitten oikein saamaan...
Lauantaina oli myös ensimmäiset koulutukset, aloitimme aamulla Marjattan koulutuksessa. Kävimme läpi ruutua, jonka opettamiseen sainkin muutamia hyviä vinkkejä. Lähdettiin myös opettelemaan luoksetulon pysäytystä, ja Marjatta neuvoi meille todella monta erilaista tapaa, millä tavoin pysähtymisen voi opettaa. Kiian kansa kokeilin tennispallon heittämistä koiran taakse, ja ihan hyvinhän se sujui, Kiia taisi sen melkein jo oppiakkin... Käytiin myös läpi kaukokäskyjä, jotka sujuivat meidän osalta ihan hyvin.
Iltapäivällä jatkettiin Virven koulutuksessa. Aloitimme seuraamisilla, ja Virven mielestä Kiian seuraaminen oli tosi nättiä, minun pitäisi vain kulkea vähän lujempaa. Sitten treenattiin vähän hyppyä, ja Virvestä oli ainakin hypyn kanssa tosi iso apu! Saatiin Kiialle vähän vauhtia liikkeen suorittamiseen heittämällä lelu esteen ylitsi, ja samalla saatiin sille vähän etäisyyttä esteeseen. Kiia kun aina kääntyy sen ilmalennon aikana ja jää ihan esteen eteen seisomaan, nyt saadaan siihen sentään pieni rako koiran ja esteen väliin. Lisäksi kerroin vähän meidän nouto-ongelmista, ja sain kyllä todella kullan arvoisia neuvoja miten jatkaa noudon opettamista. Kuulemma voin ihan hyvin jo ottaa sen kapulankin mukaan harjoitteluun, ja tehdä siitä kapulasta vähän niin kuin lelun, joka on Kiian mielestä ihan superkiva. Ja pitää koittaa yrittää saada Kiia taistelemaan siitä, niin sillä tavoin se saattaa pysyä Kiian suussa vähän paremmin. Lopuksi otettiin vielä paikallaolo, otin sen Kiialla piilopaikallaolona. Muuten onnistui ihan hyvin, mutta K pomppasi kerran istumaan, jolloin palasin laittamaan sen takaisin maahan. En ollut kuin ihan hetken verran piilossa, että pääsin palkkaamaan sen siitä, että se suoritti paikallamakuun maaten. Paikallamakuun jälkeen otettiin vielä sellainen harjoitus, että jokainen koira meni vuorellen maahan, oman ohjaajansa käskystä. Kiian kanssa tämä onnistui ihan hyvin, tosin se nousi kyllä maasta istumaan ennen kuin ehdin antaa käskyn (ennakoi).
Sunnuntaina meillä ei ollut luentoa, mutta keskusteltiin nuorten tokon/agilityn sm-kilpailujen säännöistä. Käytiin säännöt lävitse ja mietittiin, mitä niihin pitäisi muuttaa ja mitä ei. Iltapäivällä päästiin sitten taas koulutuskentälle, Helen ja Pian vetämiin treeneihin. Helen kanssa käytiin läpi vielä seuraamista ja sitä, että Kiian seuraaminen on niin löysää aina käännöksien jälkeen. Sain taas kyllä tosi hyviä vinkkejä tähän, mm. miten lelun kanssa voin tehdä käännöksistä tiiviimpiä. Pian kanssa kävin vielä kaukokäskyjä vähän lävitse, niistä ei mitään ihmeempiä, muuta kuin opin sen, miten Kiiaa kannattaa alkaa opettamaan seisomaan, ja miten se tulee palkata. Lopuksi vielä otettiin Helen kanssa luoksepäästävyys ja paikallaolo. Luoksepäästävyydessä ensimmäisellä yrittämällä Kiia pomppasi seisomaan, mutta toisella yrittämällä se malttoi jo pysyä istumassa sen aikaa kun Hele kävi moikkaamassa sitä ja kurkkasi nopeasti hampaat. Otettiin piilopaikallaolo, Kiia pysyi ihan hienosti mutta pomppasi vähän väliä istumaan. Niimpä saatiin kotiläksyksi tehdä maahan menosta ja maassa makaamisesta Kiialle tosi paljon miellyttävempää ja kannattavaa puuhaa.
Noh, nyt vain kaikilla näillä saaduilla vinkeillä ruvetaan ahkerasti treenaamaan seuraavia tokokisojamme varten. Katsotaan, mikä tulos tullaan sieltä sitten oikein saamaan...
