Tiistain agsatreenit sujui Kiiun kanssa taas ihan jees, mitä nyt se on alkanut juttelemaan mulle radalla paljon enemmän. Ihan kiva kun olen aina ennen pystynyt sanomaan, että onneksi Kiia ei hauku/huuda radalla (mun mielestä se on niiiiin ärsyttävä piirre agilitykoirissa), mutta nyt täytyy kyllä kohta syödä sanat ja olla ihan hiljaa vaan, kun oma koiraa huutaa siellä. Tuikun mukaan Kiian "kiroilu" johtuu siitä, että sille on tullut lisää vauhtia ja että nykyään se ei enää jaksaisi odottaa multa radalla ohjeita. Ihan kiva. Ihan kuin se ei jo muutenkin säntäilisi radalla kuin päätön kana. :D

Keskiviikkona oli sitten taas mummin pentuagsaa, johon Tipsu osallistui. Harjoiteltiin mutkaputkea, keppejä ja hyppyjä ilman rimaa. Mutkaputken kanssa oli aluksi vähän ongelmia (osittain myös takaaleikkauksia harrastavan ohjaajan takia... -.-), mutta saatin lopulta ihan onnistuneitakin suorituksia! Treenien lopussa otettiin vielä pari kertaa S-muotoista putkea, joka sujui tosi hyvin! Mikä kuitenkin hienointa, Tidyn kepit oli ihan mahtavan upeat! Verkkokepeillä mentiin, ja kun otetaan huomioon että Tidy on vielä niin pieni ettei oikein sovi keppien väleihin, ja että viime kerralla kepit ei sujuneet oikein ollenkaan, kepit sujuivat ihan superhyvin! Voi mikä upee pikku belgiotus!

Saatiin keskiviikon treeneissä "kotiläksyksi" hyödyntää Tidyn tassujen tarjoamis -vimmaa niin, että opetan sen koskemaan kosketusalustaan. Tänään sitten löysin jostain kadonneen koiran koulutus -motivaationi ja treenasin molempien koirien kanssa kosketusalustaa! Tidyn kanssa sujui tosi hyvin, se tajusi jutun juonen melkein heti ja lopulta pystyin siirtelemään alustaa vähän matkan päähän, ja Tidy hakeutui sinne silti.

Kiia sen sijaan meinasi todistaa tyhmyytensä, eikä aluksi älynnyt ideaa ollenkaan. Aluksi kosketusalustana toimi purkin kansi, mutta se piti vaihtaa koska Kiia yritti ainoastaan "noutaa" alustaa. Se siis vain nosti sen maasta, toi mun luokse tai piti sitä suussaan. Onneksi olin niin viisas (vähän pisteitä ohjaajalle) että vaihdoin kosketusalustan pieneen leikkuualustaan, jota K ei saanut nostettua maasta (vaikka aluksi kyllä yrittikin...). Tämän alustan kanssa onnistui sitten muutama tassu-kosketus -palkkaus, jonka jälkeen K hoksasikin idean ja pystyin jo senkin kanssa siirtelemään alustaa kauemmas niin, että K hakeutui sinne. Vitsit että tulin kyllä molemmista belgitytöistä tosi ylpeäksi, ei ne olekaan ollenkaan niin tyhmiä kuin miltä ne näyttää. ;) Superbelgit ♥