Viikonloppu vierähti siis ystäväni Mintun kanssa Helsingissä, tai tarkemmin ottaen Vantaalla, Pohjoismaiden Mestaruus tokoa seuraamassa. Lauantai-aamulla seitsemän aikaan pakkasin kimpsut ja kampsut ja hyppäsin autoon, ja ajoin hakemaan Mintun Helsingin rautatieasemalta. Sitten Tuulin upeilla ohjeilla ajettiin Vantaalle, ja löydettiin kuin löydettiinkin juurikaan eksymättä (tosin vähän omilla muunnoksilla liikennesäännöistä) Energia Areenalle, jossa kisat pidettiin.

Lauantaina arvosteltiin liikkeet paikalla makaaminen 4 min häirittynä, seuraaminen, luoksetulo, kauko-ohjaus, ohjattu noutaminen ja seisominen, istuminen ja maahanmeno seuraamisen yhteydessä. Suurin osa osallistuvista koirakoista oli bordercollieita, mutta olipa mukana myös kaksi austariankelpietä ja Norjan joukkueessa jopa kultainennoutaja!

Sunnuntaina oli vuorosso paikalla istuminen 2min, tunnistusnouto, ruutu ja metalliesineen noutaminen esteen yli hypäten. Suomella oli jo lauantain jäljiltä niin vankka johtoasema, ja kun sunnuntaina kaikki meni nappiin, niin kävi niin upeasti, että Suomi vei kaikki mahdolliset mitalit! :) Saimme siis yksilökisassa PM-kultaa, PM-hopee ja PM-pronssia, ja joukkuekilpailussa PM-kultaa!! Upeaa Suomi!! Oli kyllä todella ihanaa olla katsomassa noita kisoja ja kaikkia onnistuneita ja melkein onnistuneita suorituksia. Vaikka rahaa kyllä meni, kun innostuin shoppailemaan Kiialle ja Serille vähän leluja ja Kiialle uuden nahkaremmin vanhan syödyn tilalle sekä (taas) noutokapulan. Ja suuren suuret kiitokset Mintulle vielä seurasta ja yömajoituksesta!

Sunnuntaina sitten sainkin ajella varsin jännittävissä olosuhteissa kotiin... Nimittäin Suomen yli pyyhkäisi kauhea lumimyrsky, ja siinä kelissä jouduin sitten ajamaan kotiin. Eteen näki ehkä metrin paikoissa, joissa oli katuvalaistus, ja paikoissa, joissa sitä ei ollut, ei nähnyt kyllä yhtään mitään, niin paljon tuuli ja tuli lunta. Kesti kyllä tuplasti kauemmin tulla kotiin kuin mitä normaalisti. Illalla myrsky oli lievennyt sen verran, että uskalsin lähteä suipponaaman kanssa lenkille. Kiia saikin juosta koko lenkin vapaana, kun keli piti kaikki muut lenkkeilijät visusti sisätiloissa. Ja kyllä oli meidän kaikensäänkestävällä-koiralla ihan mielettömän hauskaa!

Viikonlopun aikana oli kyllä tapahtunut vähän ikävämpikin juttu, nimittäin Kiia oli jostain syystä mennyt puremaan Seriä, ja nyt Serillä on märkivä haava toisessa poskessa :(