Kuluneen seitsemän päivän aikana ollaan puuhattu Kiian kanssa yhtä jos toista - pääasiassa kuitenkin kotona neljän seinän sisällä. Ollaan harjoiteltu niin merkkiä (jonka Kiia oppi yhdellä harjoituskerralla!) kuin noutokapulan pitämistäkin. Tokon PM-kisoista tein varsinaisen löydön, nimittäin metallikapulan muotoisen, mutta puisen noutokapulan. Sen kanssa ollaan treenattu, ja edistyttykin ollaan jonkin verran. Vaihdoin pitämisharjoituksissa palkan nameista leluihin, ja tämä onkin tuonot varmaan ne hentoiset edistysaskeleet. Aina ennen kun palkkasin nameilla, Kiialla oli vaan kiire sylkeä se kapula pois, jotta suuhun mahtuisi nameja. Mutta nyt kun niitä nameja ei ole, niin se kapulakin on alkanut pysyä siellä suussa. Ehkä meillä onkin toivoa osallistua ensi vuonna tokon avoimeen luokkaan ;)

Agilityakin käytiin treenaamassa pitkästä aikaa Iinan kanssa. Mitään erikoista sanottavaa ei ole, ei ehditty tehdä kuin yksi rata ja sekin mentiin vain pari kertaa, ennen kuin sain jonkun ihme huimauskohtauksen enkä viitsinyt enää juosta. Ihan hyvin se rata kuitenkin sujui, vaikka Kiialla oli taas energiaa vähän liikaakin. Kontaktit toi neiti kuitenkin osaa jo tosi hyvin! Tiukkoja käännöksiä vaan pitää treenata vielä vaan lisää.

Serin kanssa käytiin tänään näyttämässä poskea eläinlääkärille (haava kun ei ottanut parantuakseen, vaikka aluksi niin näytti). Tulehdus oli levinnyt aika isolle alueelle, ja Seriltä jouduttiin ajamaan aika laajalta alueelta poskesta karvoja pois. Saimme lääkkeiksi antibioottikuurin ja Etiderm-shampoota, jolla pestään tulehtunut alue vähintään joka toinen päivä. Ennen joulua käydään vielä kontrollissa, ja katsotaan, lähteekö tulehdus näillä eväillä pois. Toivotaan :)