Aamulla Seri ja Kiia haettiin hoidosta, mutta jo iltapäivällä treenasin Kiian kanssa. En muuten olisi, mutta itse se sitä vaati vinkumalla koko ajan vieressä. Pahimmat energiat purin agilityn keppitreenillä, joka sujui ihan loistavasti! Mutta seuraavaksi tokon pariin...

Harjoittelimme ensiksi pihalla hieman seuraamista. Jätin palkinnon taas kippoon Kiian nähden, otin Kiian sivulle perusasentoon, askeleen seuraamista ja vapautin kipolle. Toistimme tätä muutaman kerran ja siinä se. Seuraamista treenaamme sen vuoksi, että koiralla on siinä vähän motivaatio kateissa, ja se täytyy nyt saada ennen ekoja kisoja takaisin.

Pienen tauon (jonka aikana lueskelin Belgianpaimenkoirat-lehteä ;D) jatkoimme noutoharjoituksissa sisällä. Kiialle noudonopettaminen ei olekaan ihan yksinkertainen juttu, nimittäin takaperin opettamisesta ei tule yhtään mitään. Harjoittelin joskus niin, mutta nyt kun se nouto pitää saada lopultakin kuntoon niin taktiikkaa on vaihdettu. Ihan ensiksi tein noutokapulan kiinnostavaksi jutuksi, heittelin sitä Kiialle kuin keppiä ja heiluttelin, ja Kiia sai kirmata "saaliinsa" kanssa pitkin pihaa. Helppo nakki. :) Sitten noutokapula meni kaappiin odottamaan oikeaa aikaa, ja tähän asti noutotreenimme ovat olleet joko jonkun lelun kanssa tai sitten jonkun karahkan, mikä on metsästä sattunut olemaan. Olen heittänyt kepin Kiialle ja palkannut siitä, kun se tuo sen takaisin.

Nyt ollaan sitten siirrytty seuraavaan vaiheeseen, eli pitämiseen. Opetan sen alustavasti sillä suunnitelmalla, että Kiia saa palkan esineen luovuttamisesta. Tämän hoksattuaan pitämisaikaa pitäisi olla naurettavan helppo pidentää, aina sekunti kerrallaan.

Tiputin Kiialle lelun lattialle, ja kun se nosti sen ylös, palkkasin ja kehuin. Tätä toistin muutaman kerran. Ja hyvin sujui! Tätä samaa harjoitusta teemme vielä kerran illemmalla jos ehdimme.