Kiia on viime päivinä yllättänyt minua oikein toden teolla. Joko sen päähän on "pitkällisen" taonnan jälkeen uponnut jotain (omistajaahan emme missään nimessä voi syyttää hitaasti etenevästä koulutuksesta ;)), tai sitten se on käynyt salaa yöllä harjoittelemassa.

Muutama päivä sitten Kiia nimittäin yllätti minut todenteolla osaamalla istua noutokapula suussa. Ja se kapula oikeasti pysyi siellä suussa! Eikä se jäänyt siihen yhteen ihmeelliseen kertaan, vaan kun koitin uudestaan (ja vielä uudestaan ja uudestaan varmistaakseni, etteivät silmäni varmasti valehtele) niin kyllä se kapula sielä suussa vaan pysyi! Olisipa ollut kamera mukana, niin olisin saanut ikuistettua tuon ihmeellisen hetken!

Tänään Kiia sitten yllätti minut agilityssa (no onhan se yllättänyt siinä ennenkin keksimällä radalla kaikkia omia kivoja juttuja, kuten vaikka että putkeen ei voi irrota metriä kauempaa, kun treeneissä sinne irrotaan suurinpiirtein kentän toiselta laidalta asti). Me mentiin pihalle treenaamaan keppejä, tarkoitus oli treenata niille lähetystä, niin että Kiia menee oikeasta välistä sisään, olin minä koiran kummalla puolella tahansa. Sanoin Kiialle normaalisti "hop" ja tarkoitukseni oli juosta sen vierellä, mutta rakettibelgi polkaisikin mittarin sataan ja suihkaisi kepit loppuun ITSENÄISESTI ennen kuin ehdin askelta ottaa. Kiia ei ole koskaan ennen osannut suorittanut keppejä alkuunkaan yksin, minun on aina pitänyt olla sen rinnalle - ei senttiäkään liian edessa tai takana, tai se puikkaa sieltä ulos. Eli joko tennispallopalkassa on jotain maagista voimaa, tai sitten koirani salaa minulta jotain... ;)

Mitäköhän se Kiia oikein puuhaakaan kaikki päivät ja yöt, kun sitä ei vahdita?...