Eiliset ATT:n kisat oli tehty hyllystä, aivan-kamalasta-hyllystä ja melkein-nolla-vitosesta. Onneksi tehtiin vimpalta radalta se vitonen, muuten oltaisiin sorruttu aikamoiseen hyllyputkeen (7 hyllyä peräkkäin), ja olisi tullut seuraavissa kisoissa paineita tehdä tulos. Nyt voi taas rauhassa hyllytellä seuraavat pari kisaa... ;)

Eka rata oli hyppis, ja mulla oli jotenkin sellainen kutina, että ei me ainakaan nollaa tehdä. Kiia on yleensä ekalla radalla extranopea (minun jaloille, hehheh...) ja ohjaaja ei vielä täysin hereillä, mikä ei ole kovin hyväksi todettu yhtälö. Meiltä tulikin ensin yksi rima alas (ohjaus taisi olla siinä kohdassa vähän tönkköä), jonka jälkeen tehtiin vielä kepeillä virhe, ennen kuin loppuradasta hyllytettiin hyppäämällä yksi hyppy edestakaisin. Kepeillä Kiia lähti tokavikasta välistä pois, kiitos ohjaajan joka oli itse niin kiinni kepeissä, että K ei olisi varmaan edes mahtunut pujottelemaan siitä. No, virheistä oppii (ainakin välillä), ja seuraavalla radalla tajusinkin pitää vähän etäisyyttä koiraan kepeillä.

Toinen rata oli sitten se aivan kamala, voi kumpa joskus tajuaisin vaan juosta sieltä radalta äkkiä pois enkä suorittaa sitä väkisin loppuun. Putkelta tultiin vinottain olevalle nelosesteellä, jossa suunnitelmana oli kädellä näyttää Kiialle se puoli jolla hypätään (unohdin vaan sen esteen oikealle puolelle työntävän käden), mutta K tuli tietysti väärällä puolella ja jotenkin maagisesti se onnistui vielä hyppäämäänkin sen esteen väärältä puolelta. Seisoin nimittäin itse siivekkeen kohdalla, ja siinä oli ehkä kymmenen sentin aukko mistä mahtui hyppäämään. Noh, näköjään siitä mistä mahtuu belgin kuono mahtuu koko belgi... Loppurata oli armotonta sähellystä, aina surkeasta A:n kontaktista ja esteiden skippaamisesta hirmuiseen lentokeinuun.

Viimeiseltä radalta en muista kauheasti mitään, tuntui ihan siltä kuin olisin ollut unessa. :D Ja silti se rata meni parhaiten!!! Toisaalta se olikin rataprofiililtaan täysin erityyppinen kuin kaksi aikaisempaa, hirmuisia juoksusuoria vain koko rata täynnä. Unohdin jo heti toisella esteellä ohjaussuunnitelmani, mutta onnistuin kuitenkin heittämään Kiian kolmosesteelle ja vielä muuttamaan sen suunnan A:lta keinulle. Edellisen radan lentokeinun takia K suoritti nyt keinun hiiiiitaaaaastiiiiii, mutta ehdinpä itse valssaamaan keinun edessä ja ottamaan vähän etumatkaa, minkä takia sain kuin sainkin K:n oikeaan putken päähän pituuden jälkeen. Oujee, olin niin varma että se putkiansoitus pituuden jälkeen (kaksi U-putkea, eli NELJÄ putken päätä tarjolla) koituisi meidän kohtaloksi. Tällä radalla A:n kontakti oli parempi, nyt (toivottavasti?) tein Tuikun ohjeiden mukaan ja etenin esteen etupuolelle, ennen kuin aloin himmaamaan vauhtia. Loppurata ok, puomin kontakti ei kauhean hyvä mutta eipä siitä tullut virhettä. Yksi rima tuli alas puomin jälkeen, mistä se vitonen, muuten oikein hyvä ja sujuva rata. Ja joko mainitsin, että katkaistiin hyllyputki?!?! ;D