Ja tällä kertaa ei puhuta ufoista. :) Vaan siitä, että Kiialla oli pieniä vaikeuksia keskittyä agilityn treenaamiseen kun radan varteen oli jätetty nameja. Kokeiltiin nimittäin sellaista temppua kontakteilla, että jätettiin keinun ja puomin alasmenokontaktin eteen (vihreälle) lautaselle nameja, ja näytettiin samalla Kiialle että siellä on herkkuja. Ensimmäisellä harjoituskerralla meni tosi hyvin, Kiia hokasi jutun juonen todella nopeasti. Näin se saatiin pysähtymään puomin lopussa oikeaan paikkaan, toi koira kun on tupannut jäämään vähän ylös. Ja näin myös minä itse pystyin juoksemaan vähän kauempana ja ohittamaan puomin, ennen kuin palasin palkkaamaan Kiiaa.

Mutta sitten... Kiian possuluonne vei voiton. :) Nimittäin nyt kun Kiia oli tajunnut että puomin lopussa odotti herkkuja, ei se olisi enää muita esteitä malttanut suorittaakaan. Meillä oli radalla kepit suorassa linjassa puomin kanssa, ja keppien suorittaminen ei ottanut sujuakseen sitten millään. Kiia puikkasi milloin mistäkin välistä pois ja koitti pinkoa puomille, varmuuden vuoksi meidän piti laittaa vielä "vartija" seisomaan puomin viereen ettei Kiia karkaa sinne vahingossa. Tahkottiin keppejä todella kauan, ennen kuin Kiia malttoi suorittaa ne oikein loppuun asti. Ja sittenkin otettiin vielä pari ylimääräistä toistoa, että toi otus tajuaisi, että muut esteet täytyy suorittaa kunnolla loppuun vaikka edessä odottaisi kilo makkaraa. :) Muuten treenit sujuivat todella hyvin!

Meidän viime kisoista (21.02. Kirkkonummi) en jaksa nyt enää mitään kunnon sepustusta laittaa, mutta kerrattakoon nyt vielä hieman meidän ratoja. 5 h odotuksen jälkeen päästiin Kiian kanssa siis kisaamaan (tähän todettakoon, että belgienergiat on riittoisaa laatua, Kiia jaksoi vielä todella hyvin kisata kolme rataa!). Eka rata 5 vp, söhläsin itse kepeille lähetyksen. Kepeille tultiin kahden hypyn jälkeen, josta kepit jatkoivat matkaa vasemmalle, mutta suoraan hyppyjen kanssa samassa linjassa odotti putki. Rataantutustumisessa tietysti ajattelin että Kiia ei edes vilkaise keppejä, vaan sinkoaa suoraan sinne putkeen... No tietenkään niin ei käynytkään, eniten varmaan järkyttävän varmisteluni vuoksi jonka aloitin jo tyyliin 3 estettä ennen keppejä... Niinpä toi koira suhahti keppien toiseen väliin ja jäi siihen ihan tyhmänä sitten seisomaan. No, oma moka. Toiselta radalta 10 vp, ja nämä oli Kiian virheitä! >:( Itse tosin sähläsin jotain alussa ja kadotin koirani selän taakse ja saatoin jopa potkaistakin sitä (ainakin jalkani osui johonkin), mikä tietysti saattoi herkkää belggaria vähän kauhistuttaa (jos se edes huomasi moista). Puomin alastulokontaktilta eka virhe, ton olisi tarvinnut ottaa yksi askel enemmän niin se kontakti olisi ollut siinä. Mutta pah. Toinen virhe oli sitten riman pudotus, mistä olen kiukkuinen Kiialle seuraavat 100 vuotta, se kun ei ikinä pudota rimoja (unohdetaan tästä tilastosta nyt ne 200 kertaa kun olen ohjannut sitä huonosti/sekavasti ja pudotus on tullut sen takia)! Muuten rata oli ihan kiva ja sujuva. Kolmannelta radalta HYL, Kiia meni (yllätys yllätys) väärään päähän putkea. Mutta ei harmita, rata oli muuten todella onnistunut! Vaikka ohjasin kyllä melkein koko radan ihan eritavalla kuin olin rataantutustumisessa suunnitellut... Vissiin ensimmäinen este ohjattiin alkuperäisen suunnitelman mukaan ja muut sitten jotenkin muuten kun jäin niin jäätävästi koiraa jälkeen (yllättävää, juujuu!). :)

Tosi positiivinen fiilis jäi kuitenkin kisoista, eikä vähiten sen takia että Kiia oli ollut viimeiset 3 viikkoa tauolla juoksujen takia, eikä ehditty treenaamaan yhtään ennen näitä kisoja. Mutta hyvin sujui! Huomenna kisataan ehkä taas Liedossa, jos omistajan järkyttävä flunssa haluaisi kadota siihen mennessä... Tosin luin netistä, että flunssa kestää yleensä kaksi viikkoa, ja nyt on menossa vasta kolmas flunssapäivä. :( Meillä ei siis taida olla toivoakaan...?