Pitänee ehkä päivittää tätä blogia ennen ensi viikonlopun kisoja ;) Tampereen kisat jäi meiltä väliin kun ohjaaja oli jossain muualla kuin kotona siihen aikaan (eli kello 6 aamulla) kun olisi pitänyt lähteä...

Kiialle on kyllä ehtinyt sattua ja tapahtua tässä välissä. Edellisessä kirjoituksessa kerroinkin, miten Vanja puraisi Kiian nenästä palasen pois (nenu on muuten parantunut tosi hyvin, onhan se vielä vaalea siitä kohdasta mutta muuten näyttää jo ihan terveeltä), mutta se ei ole jäänyt ainoaksi ton koiran "sairasteluksi." Tässä joku viikko sitten Kiialla taisi olla vähän rajut lenkit Numben ja Mendezin kanssa kun seuraavana päivä ontui toista etutassuaan... Tämä ontuminen näytti kyllä todella pahalta, koska Kiia ei laskenut painoaan ollenkaan sen tassun päälle, vaan seistessäkin piti sitä tassua ilmassa. Onneksi meni kuitenkin suht nopeasti ohitse, ja nyt on jalat taas toimineet ihan kunnolla. :)

Agitreeneistä sitten vähän lisääkin. Viimeksi treenattiin vähän kaikennäköistä, mm. valssauksia ja koitettiin jopa koiran lähetystä ja takaaleikkausta kepeille. Ja arvatkaapas mitä?! Se onnistui! En olisi kyllä ikinä uskonut, että voin ohjata Kiian väärältä puolelta kepeillä ja takaaleikata sitten koiran oikealla puolelle ohjaamaan! Kyllä kannattaa treenata verkkokepeillä, ne on vieneet ainakin meidän osaamista vauhdilla eteenpäin. Valssauksetkin onnistui tosi hyvin, vaikka ei meillä niiden kanssa ole koskaan oikeastaan mitään ongelmia ole ollut. Sen sijaan keinusta on alkanut muodostua vähän suurempi ongelma, nimittäin todettiin viime treeneissä että Kiia taitaa vähän pelätä sitä kolahdusta? Eikä se keinun liikkuminen ainakaan yhtään helpota asiaa. Olenkin tässä muutamana iltana Kiialle iltaruokaa antaessa koittanut säikyttää muut perheenjäsenet henkihieveriin ja paukutellut kattilankansia ym. kovaa melua pitäviä juttuja. Aika hassua, kun Kiia ei ole ennen pelännyt yhtään mitään kovia ääniä pitäviä juttuja, kuten esim. raketteja.

Hakutreeneissäkin me ollaan taas käyty! Ja sujui tosi hienosti! Kiialla tosin on vähän sellainen tyyli etsiä, että mennään siitä missä aita on matalin... Se nimittäin käy kyllä syvälläkin pistoilla, mutta ei käytä nenäänsä niin hyvin kuin pitäisi. Enemmänkin toi koira koittaa etsiä silmillään. Ja jos se ei löydä metsästä ketään, niin tolla vähän tapana lähteä sitten johonkin toiseen suuntaan haahuilemaan, kuin että menisi uudestaan etsimään samasta paikasta. Mutta kyllä me meinataan tämäkin ongelma ohittaa, maalimiehet vaan hyvin piiloon niin toi koira ei pääse lusmuilemaan. ;)

Tokotreeneissä ei olla käyty, mutta itsekseen ollaan treenattu jonkun verran, lähinnä lenkkien yhteydessä. Ruutu sujuu jo tosi hyvin ja on Kiiasta ainakin tosi hauskaa. Jäävienkin suhteen ollaan edistytty, Kiia nimittäin osaa ne taas ;) Hassu juttu, että jos koira on pari päivää tekemättä mitään ja menet lenkille ja otat jonkin tottisliikkeen, niin koira toimii kuin unelma, mutta annas olla jos raahaat sen kentälle, niin se on takuuvarmasti unohtanut kaiken osaamansa... Avoimessa luokassa me ei muuten varmaan startata Kiian kanssa tänävuonna, koska ei tuo nouto oikein edisty. Mutta eipä meillä mikään kiirekään ole, me edetään ihan omaan tahtiimme. :)