Tänään oli sitten toinen päivä Jaakon agilityvalmennusta. Oltiin Kiian kanssa jo yhden aikaan paikalla, kävin sen kanssa kunnon lenkillä ja seurasin sitten kilpailevien ryhmän valmennusta vähän aikaa. Lopuksi Jaakko vielä meni siellä yhdellä malinoisilla, oli muuten tosi hienon näköistä! :D Olenhan mä ennenkin nähnyt kun Jaakko on mennyt bordercollieillaan ja aina on meinannut pudota silmät päästä...
Tällä kertaa radan kuulemma piti olla vähän helpompi kuin eilen, mutta eipä se siltä juuri vaikuttanut :D Hirveästi mutkia ja käännöksiä ja kaikkea. Olin rataantutustumisessa ihan hukassa, että miten oikein ohjaan Kiiaa... Käytiin rataa taas yhdessä läpi samalla tapaa kuin eilen, eli ensin näytin miten mä olin ohjaustani suunnitellut ja siihen sai sitten kommentoida ja Jaakko korjasi ja neuvoi parempia tapoja. Sainkin aika paljon palautetta, mikä oli hyvä. Mulla kun on ollut sellainen todella suoraviivainen tapa ohjata, ei mitään ylimääräisiä valssauksia, takaaleikkauksia, mutkia, kurveja, tai yhtikäs mitään. Koska olen aina luullut etten ehdi pysymään sen koiran mukana, jos valssaan tai teen jotain. Noh, nyt ainakin mulle osoitettiin, että kyllä mä ehdin kuitenkin.
Kiia saikin tällä kertaa aloittaa. Alussa oli aika kinkkinen kohta, mihin olin suunnitellut takaaleikkausta, mutta Jaakon neuvojen takia tehtiinkin siihen valssaus. Ensimmäisellä kerralla tosin takaaleikkasin vahingossa, mutta seuraavalla jo onnistui. Toinen mitä harjoiteltiin oli pakkovalssaus vitosesteellä. Mä aloin aina kääntyä liian aikaisin tai en edennyt liian pitkälle, tähänkin Jaakko onneksi puuttui ja saatiin tämäkin sujumaan. Seuraava ongelmakohta oli seiskaeste, missä ei oikeastaan muuta ollut, kuin että mun pitää ohjauksellani kertoa, että esteen jälkeen käännytään takaisin menosuuntaan.
Seuraava kunnon ongelmakohta, missä vähän aikaa tahkottiin, oli putkelle lähetys. Minä kuulemma etenen ihan liian pitkälle, että koira kyllä irtoaisi. Ja kyllähän se niin vain sitten olikin. :) Mun pitää vaan muistaa edetä suoraan seuraavaa estettä kohti, eikä liikkua toiseen suuntaan mihin olen koiraa ohjaamassa.
Noh, sitten tuli meidän radan ehkä vaikein paikka, mitä jo rataantutustumisessa kunnolla tahkottiin. Piti kääntyä, valssata ja lopuksi vielä tehdä sylikäännös. Sylikäännöstä me harjoiteltiin hetki pelkästäänkin, koska Kiia ei sitä oikein taitanut ja kääntyili väärään suuntaan. Saatiin sen harjoitteleminen kotiläksyksi! :) Loppurata sujui ihan hyvin, tosin mun piti vähän pinkoa, koska tulin liian hiljaa enkä luottanut koiraan, että se osaa.
Taas tuli kyllä tosi paljon uutta asiaa, mitä opittiin! Nyt vaan pitää vielä muistaa nämä kaikki vinkit ja hyödyntää niitä treeneissä ja kisoissa. Oli kyllä tosi hyvä viikonloppu, tuntuu että oon oppinut parissa päivässä enemmän kuin viime vuodessa yhteensä! No, ehkei sentään, mutta melkein ainakin. ;)
Tällä kertaa radan kuulemma piti olla vähän helpompi kuin eilen, mutta eipä se siltä juuri vaikuttanut :D Hirveästi mutkia ja käännöksiä ja kaikkea. Olin rataantutustumisessa ihan hukassa, että miten oikein ohjaan Kiiaa... Käytiin rataa taas yhdessä läpi samalla tapaa kuin eilen, eli ensin näytin miten mä olin ohjaustani suunnitellut ja siihen sai sitten kommentoida ja Jaakko korjasi ja neuvoi parempia tapoja. Sainkin aika paljon palautetta, mikä oli hyvä. Mulla kun on ollut sellainen todella suoraviivainen tapa ohjata, ei mitään ylimääräisiä valssauksia, takaaleikkauksia, mutkia, kurveja, tai yhtikäs mitään. Koska olen aina luullut etten ehdi pysymään sen koiran mukana, jos valssaan tai teen jotain. Noh, nyt ainakin mulle osoitettiin, että kyllä mä ehdin kuitenkin.
Kiia saikin tällä kertaa aloittaa. Alussa oli aika kinkkinen kohta, mihin olin suunnitellut takaaleikkausta, mutta Jaakon neuvojen takia tehtiinkin siihen valssaus. Ensimmäisellä kerralla tosin takaaleikkasin vahingossa, mutta seuraavalla jo onnistui. Toinen mitä harjoiteltiin oli pakkovalssaus vitosesteellä. Mä aloin aina kääntyä liian aikaisin tai en edennyt liian pitkälle, tähänkin Jaakko onneksi puuttui ja saatiin tämäkin sujumaan. Seuraava ongelmakohta oli seiskaeste, missä ei oikeastaan muuta ollut, kuin että mun pitää ohjauksellani kertoa, että esteen jälkeen käännytään takaisin menosuuntaan.
Seuraava kunnon ongelmakohta, missä vähän aikaa tahkottiin, oli putkelle lähetys. Minä kuulemma etenen ihan liian pitkälle, että koira kyllä irtoaisi. Ja kyllähän se niin vain sitten olikin. :) Mun pitää vaan muistaa edetä suoraan seuraavaa estettä kohti, eikä liikkua toiseen suuntaan mihin olen koiraa ohjaamassa.
Noh, sitten tuli meidän radan ehkä vaikein paikka, mitä jo rataantutustumisessa kunnolla tahkottiin. Piti kääntyä, valssata ja lopuksi vielä tehdä sylikäännös. Sylikäännöstä me harjoiteltiin hetki pelkästäänkin, koska Kiia ei sitä oikein taitanut ja kääntyili väärään suuntaan. Saatiin sen harjoitteleminen kotiläksyksi! :) Loppurata sujui ihan hyvin, tosin mun piti vähän pinkoa, koska tulin liian hiljaa enkä luottanut koiraan, että se osaa.
Taas tuli kyllä tosi paljon uutta asiaa, mitä opittiin! Nyt vaan pitää vielä muistaa nämä kaikki vinkit ja hyödyntää niitä treeneissä ja kisoissa. Oli kyllä tosi hyvä viikonloppu, tuntuu että oon oppinut parissa päivässä enemmän kuin viime vuodessa yhteensä! No, ehkei sentään, mutta melkein ainakin. ;)
