Naksutin ja kosketuskeppi siis ovat olleet viime päivät aika tehokkaassa käytössä. Sain vain yksi ilta idean, että voisin taas kokeilla naksuttimen käyttöä koulutuksessa. Niimpä kaivoin naksuttimen kaapista, namit jääkaapista ja koiraa ei onneksi tarvinnut kaivaa mistään. Aloitettiin Kiian kanssa ihan alusta (vaikka ollaan joskus aikaisemminkin jotain naksuttimen kanssa touhuttu), eli minä lattialle istumaan, koira siihen eteen ja sitten vain naksautus-palkka, naksautus-palkka, naksautus-palkka ja niin edelleen. Tätä toistettiin muutaman päivän ajan, jonka jälkeen sattumalta satuin penkomaan eteisen kaappia, ja löysin sieltä vahingossa täysin sopivan tikun kosketuskepiksi. Sitä palloa mulla ei siihen päähän ollut, joten eikun Tiimariin ja hankkimaan sellainen. Sitten pallo kepin päähän ja testamaan, mitä se böögiläinen oikeasti osaa...

Ja sehän osaa! Ensin Kiia istui vain mun edessä, huitoi tassuillaan ja otti katsekontaktia. Mutta kyllä se aika äkkiä äkkäsi, että tuolla oudolla keppipalloviritelmällä on varmasti jotain virkaa tässä, ja meni vähän tutkimaan sitä. Ja naksautus ja palkka. Näin edettiin, ja nyt Kiia osaa pienen miettimisvaiheen jälkeen aina mennä tökkäisemään sitä. Enää se kosketuskeppi ei ole edes ollut mulla kädessä, vaan olen vienyt sen vähän kauemmas itsestäni, ja siitä huolimatta K osaa käydä koskettamassa sitä.

Ja siihen meidän tokoilut onkin sitten jääneet... Eilen olisi ollut tokotreenit, mutta ne sujahtivat ohitseni ennen kuin huomasinkaan... Ja nyt kun ollaan tuolla naksuttimella touhuttu, en ole viitsinyt mitään muita tokoliikkeitä oikein ottaakaan. Eilen Kiia pääsi pihalla irti, ja se sai päästellä vähän höyryjä... Tyttö juoksi varmasti paljon kovempaa kuin vinttikoirat yhteensä meidän taloa (ja naapurin taloa) ympäri! Kuka vielä väittää, että belgeille ei patoudu energiaa :)