Neljännet hakutreenit... Ja wou!
Kiialle otettiin haamuja, eli maalimies juoksi metsään, tai oli jo metsässä ja helui sen verran, että Kiia näki. Sen jälkeen maalimies juoksi piiloon, niin että näköyhteyttä koiraan ei enää ollut. Olin aika varma, että tämä olisi ihan liian vaikeaa meille vielä tässä vaiheessa, mutta olin näköjään pahasti aliarvioinut Kiian taidot. Kiia lähti reippaasti perään ja jäi maalimiehen luokse, joka kehui ja syötteli makkaraa, siksi aikaa kun kävelin hitaasti sinne ottamaan Kiian kiinni. Viimeinen maalimies oli jo 70 metrissä, eli todella kaukana, ja sitä Kiia sai vähän aikaa hakeakin, ennen kuin löysi. Hienosti tyttö kuitenkin tajusi idean! Ja mikä parasta, Kiia selvästikin tykkää tästä hommasta ihan täysillä! Vaikka mikä nyt voisikaan olla kivempaa, kuin kirmailla vapaana pitkin metsiä etsimässä herkkuja... ;)