Viikonloppuna kisattiin erittäin aurinkoisissa tunnelmissa Kirkkonummella molempina päivinä kaksi agirataa. Vaikka sää oli todella kuuma Kiia jaksoi kuitenkin hyvin, sen sijaan ohjaajalta meinasi lauantaina toisella radalla jo patterit loppua. ;) Hyvin kuitenkin selvittiin, vaikka ei tuloksilla kauheasti juhlittukaan tällä kertaa...
Kuvasta kiitos Jukka Pätyselle!
Lauantain ensimmäinen rata meni meidän osalta ihan sähellykseksi. Tehtiin jopa uusi virhepiste-ennätys, saatiin nimittäin 44.47 virhepistettä! 
Kiia tyssäsi keinulle kuin seinään olisi törmännyt, mutta virheet me sitten kerättiin kepeiltä. Kiia ei keskittynyt niihin yhtään, uusittiin ne varmaan sata kertaa (minkä takia mun mielestä meille olisi pitänyt tulla hylly) ja silläkin kerralla kun suoritettiin ne loppuun, Kiia puikkasi sieltä välistä pois. Saatiin virhe myös pituudelta, toi tyylikkäästi rysäytti sen viimeisen osan nurin.
Toiselta radalta tuli sitten hylly. Rata sisälsi yhden välistä vedon, joka sössittiin. Kiia hyppäsi edellisellä hypyllä varmaan kolme metriä normaalia pidemmän loikan (oli ilmeisesti menossa moikkaamaan kehän ulkopuolella olevaa tolleria), minkä takia se oli ihan liian pitkällä (ja minäkin olin siinä vaiheessa ihan liian pitkällä) että välistä veto olisi onnistunut, joten Kiia hyppäsi kyseisen hypyn sitten väärin päin. Pöh. Melkein harmittaa, etten päässyt kokeilemaan olisiko Kiia mennyt putkella väärään päähän. Putken suuaukot kun olivat tällä radalla melkein kiinni toisissaan, mikä oli aika haastavaa! Tehtiinhän me hyllyn jälkeen rata loppuun asti, ja Kiia meni väärään päähän putkea, mutta toisaalta lopetin varmaan kunnollisen ohjauksen siihen hyllyyn. Koska loppuradalla Kiia mm. vielä hyppäsi A:n kontaktin ja jätti yhden hypyn hyppäämättä, että se siitä huolellisesta ohjauksesta.
Sunnuntain ensimmäinen rata oli sitten sellainen, että tiesin heti meidän saavan sieltä hyllyn. Se sisälsi yhdistelmän A-este, pituus ja putki, vaan suoraan pituuden jälkeiseen putken päähän ei saanutkaan mennä, vaan piti ottaa koira haltuun ja ohjata sinne toiseen päähään. Hahhah. Kiia olisi pituuden hyppäämisen jäljiltä jo melkein putken suuaukolla, ja koska itse jäisin A:lla niin kauheasti jälkeen, en mitenkään ehtisi pituuden edelle sitä ohjaamaan. Ja koska putki imee Kiiaa kuin imuri pölyä niin meidän mahdollisuudet selvitä tästä kohdasta ratasuunnitelman mukaisesti oli luokkaa 0,00001%. Ja niin kävi kuin oli ennustettukin, pituuden jälkeen Kiia sinkosi putken väärään päähän niin että viuhahti.
Toinen rata oli sitten aika simppeli, vaikka aikamoisia koiran pyörityskohtia se sisälsi, mutta ei mitään kauheita ansapaikkoja kuitenkaan. Vaan kuinkas sitten kävikään... Kiia karkasi A-esteelle sellaisessa radan kohdassa, missä en pitänyt sitä ollenkaan todennäköisenä. Vaikka nyt kun jälkikäteen ajattelee niin mun vartalolinja oli varmaan siinä vaiheessa vielä ihan A-esteelle päin, ja namilautasten myötä Kiia on alkanut tykätä kontaktiesteistä vähän enemmän.
Viikonlopun tuloksina siis 3 x hyl ja 1 x 44.47 pistettä! Ollaan selvästikin taannuttu omaan normaaliin tasoomme. :) Vaan eipä se mitään, tosi hyvä mieli jäi kaikista radoista. Nyt vaan kuono kohti uusia seikkailuja!
