Tänään koitti Kiialla siis onnenpäivä, kun aamulla aloin pilkkoa nakkeja purkkeihin ja tunkea kassiin kaiken maailman varusteita. Kerrankin kun en ollut töissä tai missään muualla, päästiin Kiian kanssa osallistumaan hakutreeneihin. Ja niihin meidän pitäisikin koittaa Kiian kanssa osallistua jatkossa vähän aktiivisemmin, jos tosta joskus muotovalion haluaa (hahahahahhaaaa). Pienen harharetken jälkeen onnistuin löytämään treenipaikalle.

Koska Kiia oli viimeksi ollut hakutreeneissä vuonna nakki ja peruna, piti vähän miettiä mitä sen kanssa tehdään. Päätettiin sitten tehdä ensimmäiseksi yksi haamu (eli maalimies heiluu metsässä ja kipittää sitten piiloon), jonka jälkeen pari pistoa ääniavulla/taputuksella, ja jos ne sujuu hyvin niin viimeiseksi voitaisiin kokeilla yhtä valmista. Ensimmäinen pisto, eli haamu, onnistui muuten ihan hyvin, paitsi että lähetin Kiian ihan liian aikaisin (maalimies ei ollut vielä ehtinyt piiloon). Kiia ei myöskään jäänyt maalimiehen luokse vaan juoksi minun luokseni, kuin oikeaoppinen hakukoira! Jäin sitten ihan pöllämystyneenä vaan seisomaan keskelle metsää kun en tiennyt mitä tehdä - onneksi Kiia sitten hetken siinä seistyään palasi maalimiehen luokse - ja mä menin hakemaan sen sieltä.

Toinen pisto äänen kanssa sujui jo paremmin, koska maltoin olla lähettämättä Kiiaa liian aikaisin. Toinen puoli "radastamme" nousi korkean jyrkänteen päälle, josta lähti sitten laskemaan alaspäin. Omistaja saikin kunnon kunnonkohotuksen kun lähti hakemaan koiraa maalimiehen luota - kalliokiipeily oli yllättävän rankkaa! Kolmas pisto sujui myös hyvin. Kiia ei enää lähtenyt sompailemaan maalimiesten luota, vaan malttoi pysyä niiden luona ja syödä nameja suuhunsa.

Neljättä pistoa päätettiin sitten kokeilla suorana. Se oli taas sillä mäkipuolella (toisella puolella keskilinjaa maasto oli siis tasaista, toisella puolella taas oli se rinne). Kiia lähti ensin hyvin, eteni rinteen päälle, josta kääntyi samantien takaisin. Otettiin sitten ääni mukaan, ja tällä kertaa K lähti kuin raketti eikä mennyt montaa sekuntia, kun se oli löytänyt maalimiehen. :)

Mitä pidän positiivisena, niin Kiia ei tällä kerralla juossut pitkin metsiä kuin päätön kana - eli se siis oikeasti teki töitä. Joskus kun on Kiian juoksemista katsellessa tullut olo, että se vaan juoksee ja toivoo, että maalimies putkahtaisi jostain sen nenään eteen herkkuämpärin kanssa. Mutta ei enää :) Kiia jopa uskalsi leikkiä meidän koutsin kanssa vetolelulla. Ja se olikin ensimmäinen kerta kun Kiia leikki vieraan kanssa vetoleikkiä :D Ensitreeneihin on pari viikkoa aikaa, mutta mä en millään jaksaisi odottaa niin kauan... Eikä varmaan Kiiakaan ;)