JUHANNUS 2010
Perjantai 25.06.
Mä tiesin heti että ollaan lähössä johonkin, kun mamma heti herättyään alko ravata hermostuneesti ympäri kämppää. Ja niin me sit mentiinki, sellaseen paikkaan jossa oli kauheesti koiria ja AGILITYESTEITÄ. Mun oli pakko autos vähän haukkua innosta, mamma ei kyl taaskaan yhtään ymmärtäny mua ja käski mun vaan olla hiljaa. Sit se viel hylkäs mut autoon ja lähti ite johonkin. Sitku se tuli takas niin se vei mut toiseen autoon, jossa naapurikopissa oli BORDERCOLLIE. Mun koppinaapurin nimi on Astra ja se treenaa samassa treeniryhmässä kun mä. Siellä me sit istuttiin autossa kun meidän omistajat huini jossain. Ne tyhmät. Mut tämmöstä tää koiranelämä on.
Sit tapahtu ihan kauheita, Astra pääs sinne misä niitä agilityesteitä oli ja mut jätettiin autoon! :o Olin ihan järkyttynyt! Mun mammaki meni niitten mukana ni siellä mä sit vaan kökötin yksin autossa. Sitten ne tuli takaisin ja Astra kertoi mulle et se oli melkein tehny nollan ekalla radalla mut sit se tokavika hyppyeste oli jotenkin kirottu ja se vahingossa tiputti sen. Sit toisella radalla se oli tehny ihan niinku sen mamma oli käskeny ja irronnu tosi hyvin, mut sit sen mamma koitti tehä jotain tyhmää takaaleikkausta eikä se tietenkään voinu olla kääntymättä ja kattomatta että mihin se mamma nyt suuntaa. Mut kyl sen mamma oli sit kuulemma ollu siihen ihan tyytyväinenki ku se oli menny niin kauniisti siel radalla.
Sit koitti mun onnenpäivä ja mä pääsin mukaan! Me mentiin sinne kentän reunalle missä niitä agilityesteitä oli, ja siellä me sit odotettiin toooosi pitkään. Mä en kyllä ihan ymmärtäny mun mammaa siinä odotellessa, kun sen kassissa olis ollu tosi hyviä lihapullia ja tosi kivoja leluja, mut mä en saanu mennä ottamaan niitä sieltä. Mä kyllä yritin tosi kovin mut en silti ihan onnistunu.
Sitten me mentiin radalla ja mä olin ihan että jee! Aluks mamma ohjas ihan hyvin, mut sitten mentiin puomille ja siellä alasmenolla se lähti vetelemään niin kovaa vauhtia eteenpäin, että mun oli ihan pakko hypätä sen punaisen alueen yli että saisin mamman kiinni. Sitten hyppäsin yhden hypyn ja mamma alko huutaa mua takasin päin. Mä sitten käännyin ja olin jo kovaa tulossa mammaa kohti ku se yhtäkkiä vaihtokin suuntaan, ni mä sitten hyppäsin sen edessä olevan hypyn. Loppuradan mamma ohjas kyllä ihan surkeesti mutta sain mä sentään mennä vielä kaks kertaa putkeen! Putkeen meneminen on kaikken parasta koko agilityssa!
Iltapäivällä meillä oli vielä toinen rata, sellanen missä ei oo niitä tyhmiä esteitä joissa pitää kauheasti jarrutella. Nyt mamma oli vähän paremmin ajantasalla ja ohjas muakin ihan hyvin. Vaikka oikeesti mä kyllä päätän ite minne mä menen. Yhdessä vaiheessa mamma meinas lentää pyrstölleen sinne kentälle mut sit se jotenki maagisesti onnistuki pysymään pystyssä. Kuitenki selvittiin ihan hyvin loppuun asti, paits sit se toisiks viiminen rima oli taas sellanen kirottu ku mäki vahingossa tiputin sen! Ja mä en yleensä koskaan tiputa rimoja! Voi vide!
Onneks olin sentään ollu niin nopea et me sijotuttiin kolmansiksi! Saatiin lahjakortti jolla mamma voi ostaa mulle ruokaa ja sit sellanen alennuskuponki seuraaviin TSAU:n agikisoihin. Se oli kyllä hyvä palkinto koska nyt mamman on pakko käyttää se, ni mä pääsen vielä agiliitämään! Jee! Me saatiin kans sellane mitali, jonka mamma sit laitto mun kaulaan, mist mä en ollu ollenkaan ilonen, ku se heilu siinä mun edessä ihan ihmeellisesti. Mut noi mammat on välillä vähän tollasii. Täytyy vaan koittaa kestää.
Terveisin, Kiia.
Mikäli jollekin jäi ylläolevasta kirjoituksesta epäselväksi, niin kisattiin siis Kiian kanssa kaksi agilitystarttia TSAU:n juhannuskisoissa Tuorlassa. Ensimmäiseltä radalta hyl, kun Kiia hyppäsi välistäveto-hypyn väärinpäin (ihan mun oma ohjausmoka). Toiselta radalta sitten 5vp kun toiseksi viimeinen rima tippui, oltiin kuitenkin sen verran nopeita että sijoituttiin kolmansiksi! Ihan hienosti siis meni päivä! :)
Lauantai 26.06.
Jatkettiin kisaamista juhannuskisoissa. Oli oikein kiva huomata miten erilaista ja vaihtelevaa tämä Suomen sää voi olla - lähtiessäni kotoa paistoi aurinko, mutta kisapaikalla tulikin sitten ykkösten ajan ihan kaatamalla vettä. Kakkosiin siirryttäessä aurinko alkoi onneksi taas paistaa, mutta siitä huolimatta piti laittaa nappikset jalkaan etten vain vedä turvalleni kentälle.
Ensimmäinen rata oli suht simppeli kakkostenrata, ihan sellainen missä olisi ollut hyvät ainekset tehdä nolla. Mutta eipä tehty, alussa hätäilin ihan liikaa ja sain Kiian ohittamaan takaakierto hypyn. Sen jälkeen loppurata mentiin VAUHDILLA. Vedätin Kiiaa tosi paljon, rata oli sellainen että pystyin itse juoksemaan hyvin edellä. Kepeillä pysyi hienosti pienestä vedätyksestä huolimatta, mutta muuten sitten oikeastaan menikin ihan harakoille koko touhu. Kiialle ilmeisesti tulee vaan niin kiire ottaa mut kiinni, että rimat alkaa lennellä? Nimittäin nyt lensi kyllä rimoja, ja mikä on ollut Kiian agiradoissa tähän asti aika varmaa on ollut juuri se, että rimat pysyy ylhäällä. Lopputulokseksi saatiin 15 virhepistettä.
Toisesta radasta ei sitten ole oikein mitään erikoista sanottavaa. Keppikulma oli niin paha että siitä ei selvitty ilman virhettä. Loppurata meni myös ihan sähellykseksi. Ei kyllä tehty loppuradalla virheitä, mutta Kiia ei ollut kyllä yhtään hereillä. Perjantaina se oli hienosti vähän seurannut mitä mä teen, mutta nyt se lähinnä toimi vain käskyjen avulla (ja katse oli suuntaunut jonnekin ihan muualle kuin muhun ja/tai rataan...). Olisin voinut seistä kentän laidalla huutelemassa K:lle niitä käskyjä, olisi varmaan mennyt paljon paremmin niinkin. No, aina ei voi voittaa, ei edes joka kerta. :) Nousunollan metsästys siis jatkuu...
Sunnuntai 27.06.
Sunnuntaina kävin elämäni ensimmäistä kertaa paimennuskisoissa. Tarkoitus oli myös vähän siellä kuvatakin, mutta se touhu jäi kyllä aika vähiin. :D Kisoja tuli kuitenkin seurattua todella paljon, ja laji alkaa pikkuhiljaa avautua ehkä minullekin... Oli kyllä tosi kivaa! Ne harvat kuvat mitkä otin tulee meidän galleriaan sitten kun saan aikaiseksi laittaa ne sinne... :)
Numbe paimentaa
