Helmikuun kisat aloitettiin 06.02. Hyvinäällä, jossa kisattiin kolmen agilitystartin verran. Kaksi ekaa rataa armotonta sähellystä, tuloksina 10 (kepit & muuri) ja HYL. Siinä vaiheessa ohjaaja oli jo ihan luovuttanut ja päätti ottaa viimeisen radan "treenin kannalta". Oikeasti päädyin tuohon treeniratkaisuun rataantutustumisessa, koska mulle tuli heti neljä ekaa estettä käveltyäni sellainen olo että jee. Ei se alku mitenkään vaikea ollut, neljä estettä peräkkäin (ei tosin ollenkaan suorassa linjassa), jonka jälkeen vaan täyskäännös vasemmalle ja väistelemään pommiesteitä. Ainoa vaan, että mähän suosin lähtemistä mahdollisimman läheltä koiraa... en siis puolesta välistä kenttää. Varsinkin kun Kiialla on ollut pientä lähtöön jumitustaipumista (viimeksi Purinalla, klick), eikä mulla oo mitään suunnitelmaa miten saan K:n liikkeelle jos ite oon toisella puolella rataa. Harmi vaan, että vaikka kuinka mietin niin toi rata ei ollenkaan suosinut muita vaihtoehtoja kuin sen, että kävelen sinne melkein neljän esteen päähän ja otan koiran sieltä vastaan. Estevälit oli pitkiä ja sen neljännen esteen jälkeen oli todella oltava ajoissa, ellei halunnut hyllyä väärälle esteelle. Ok, no kai se täytyy sitten tuollaistakin lähtöä joku päivä yrittää...
... ja hyvä että yritin! Nimittäin SE TOIMI! K pysyi lähdössä (ihan kuin se olisikin joskus muka varastanut...), ja kun kutsuin sitä se TULI! Hienosti K myös poimi esteet siitä matkalta kun itse seison tattina toisessa päässä. Ja vaikka mun ainoo tehtävä olikin vaan kääntää K sen neloshypyn jälkeen, niin olin siinäkin kyllä vähän myöhässä (siis miten voi olla mahdollista), ja tehtiin aika isoa lenkkiä... Isot lenkit jatkui myös loppuradalla, samoin mun hutiloiva ohjaustyyli (juu, en edes kattonut ottaako K puomin kontaktia vai ei, hiihdin vaan täysillä eteenpäin... wonder why miksi meidän kontaktit on niin epävarmat kisoissa, kun ikinä en toimi niillä samalla tavalla), mutta kaikesta tästä älyttömästä säätämisestä huolimatta tultiin ILMAIN VIRHEITÄ MAALIIN (vaikka se puomin kontakti olikin mulle mysteeri siihen asti että tulokset tuli taululle). Se siis tarkoitti sitä, että tehtiin NOLLA!!!!! Isoista kaarroksista huolimatta -2,92s ihanneajan alle ja sijoitus 11. Sijoituksesta viis, Kiian epäviralliset agsatavoitteet oli tehdä ensin nolla, sitten ihanneajan alittava nolla ja sitten nopea nolla. Hypättiin suoraan tohon kakkostavoitteeseen. ;) Hihii, Kiia on super! ♥
Agibelgi ♥
Seuraavana viikonloppuna 12.-13.02. hylkäsin koirat kotiin ja lähdin Helsinkiin kasvattajan jatkokurssille Mintun ja Sirun kanssa. En kyllä ollut (enkä oo edelleenkään) ihan varma mitä siellä oikein tein, koska kaikki matsku, tehtävät ja luennot tuntui olevan osoitettuja ns. oikeille kasvattajille, joilla on jo pentueita jne. Kuuluttiin Mintun kanssa todellakin siihen joukkoon, meillähän on takana monta vuotta antoisaa kasvatustyötä, lukematon määrä pentueita ja kotona odottamassa loistava jalostusmateriaali. Ööö... joo. No mutta kuitenkin, kurssiviikonloppu oli tästä huolimatta oikein antoisa! Ja varmasti (ehkä) tulevaa kasvatustyötä varten saatiin taas paljon hyödyllistä tietoa. Enkä voi sille mitään, että mua vaan jotenkin kiehtoo toi koiran jalostus/kasvatus. Tuntuu että siitä voi oppia aina vaan lisää, eikä mikään tieto ole "turha" (mitä luksusta minulle, joka rakastan nippelitietoutta).
Kurssiin ei sisältynyt loppukoetta (vaan lopputehtävä), mikä oli tällä kertaa todellakin hyvä, nimittäin kun Mintun kanssa päästiin hotellille, me oltiin molemmat ihan poikki. Lauantaipäivä oli kuitenkin tosi pitkä, varsinkin kun otetaan huomioon vielä se, että on herännyt joskus neljän aikaan pakkaamaan. Ei olisi tullut mistään lukemisesta yhtään mitään, ja koko kurssi olisi varmaan mennyt ihan harakoille. Pakollisten hotelliseikkailujen jälkeen käytiin hakemassa pizzaa (johon siihenkin meni varmasti yli tunti, koska toi Helsingissä ajaminen ei vaan luonnistu multa!), katottiin tv:tä ja mentiin nukkumaan. Näin me sinkkutytöt + lauantai-ilta hesassa. Uni maittoi vielä aamullakin, nukuttiin joku tunti pommiin ja mä otin myöhemmin vielä välikuolemaa kurssin ruokatauollakin. Jännä juttu, nimittäin huolimatta tunnin ylimääräisistä unista ehdittiin silti tosi hyvin syömään aamiainen (hotelliaamiaiset ♥ miinusta vaan "yli-innokkaista" tarjoilijoista, jotka oli tyyliin heti kaatamassa lisää kahvia kuppiin kun oli saanut viimeisen kulauksen juotua), ja oltiin kurssipaikallakin reilusti ajoissa.
Tähän loppuun pitää muuten vähän mainostaa Hilton hotellia (missä oltiin siis yötä), nimittäin saatiin sieltä melkein ilmainen majoitus! Olin varannut meille majoituksen netistä, eikä missään varauslapuissa tai muissa lukenut mitään, että maksu veloitettaisiin luottokortilta. Oltiin siinä kirjautumispisteessä sitten Mintun kanssa jo kaivamassa rahoja lompakosta esille, kun respan miesvirkailija sanoo että "tämä olikin sitten etukäteen maksettu". Siis mitä vit... eiku juujuu. :)) No elettiin siinä luulossa ja toivossa koko viikonloppu, että oltaisiin oikeasti saatu ilmainen majoitus jonkun kämmin takia, harmi vaan että myöhemmin kotiin saapunut luottokorttilasku paljasti totuuden... Well, maybe next time then. Hotellina tuo oli ihan loistava, kaikki nuorison aktiviteetit vaan puuttui (bilispöytä). Onneksi kuntosali oli auki 24/7h ja siellähän oltiinkin oikeasti koko yö kuntoilemassa.
Ainiin, kaksi asiaa pitää kertoa jos joku muu suunnittelee majoittautumista Hilton-hotelliin: 1. Valot saa toimimaan sillä avainkortilla. Me oikeesti luultiin että meillä ei oo sähköjä siellä, mietittiin varmaan 15min miten ne saa päälle, rämplättiin kaikkia katkaisijoita ja oltiin jo menossa respaan tekemään valitusta. 2. Kannattaa jättää auto parkkiin pihalle, voi vähän riipaista kun käy hakemassa sen sieltä parkkihallista ja siinä ympärillä on viisi mustaa kiiltävää uutta mersua. Enkä mä tietenkään ollut ees muistanut pesettää mun volvoa.
16.02. oli sitten Tassujen vuosikokous, jonne raahauduin jokavuotiseen tapaan paikalle. Ensin oli kaikenmaailman kokousjuttuja, jotka meni suurimmaksi osaksi toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. En nyt tiedä kannattaako tämmöistä epäaktiivisuutta oikeasti täällä blogissa julkaista, mutta ei siellä oikeasti ollut mitään kauhean kiinnostavaa tai mua suuremmin koskevaa aihetta, minkä takia tyydyin vaan surffailemaan kännykällä facebookissa.
Vuosikokouksen jälkeen palkittiin sitten vuoden koirat ja jaettiin muista hyvistä suorituksista luita. Saatiin Kiian kanssa luut PM-Tokokokeisiin ja PM-Agilitykisoihin osallistumisesta. Sen jälkeen yllätys olikin melkoinen, kun Kiia palkittiin vielä seuramme Vuoden Agilitykoirana! VAU! Ihan mahtavaa! Mun oma pikku superbelgi ♥ ♥ ♥ Selkeestikään ei oo menneet kaikki kisastartit lukuisista hyllyputkeiluista huolimatta ihan hukkaan. ;)
19.02. olikin sitten Tidyn vuoro vihdoin ja viimein tulla mukaan, lähdettiin nimittäin pentunäyttelyyn Lohjalle. Valitettavasti en nyt jaksa kirjoittaa kyseisestä näyttelystä mitään muuta, kuin että kun ajoin sieltä kotiin niin mulla oli ihan sellainen olo, että lähden viiltelemään ranteita muovilusikalla. AAAAARRRGGGHHH sanon minä. Vaikka sainkin niin kännykän kuin facebookinkin välityksellä monta rauhoittavaa ja kannustavaa viestiä niin oon siltikin vielä vähän >:| -tilassa kun vaan ajattelenkin tota näyttelyä.
Eli siis mun superavoin, reippain, rohkein, villein ja hirmuisin Tidini oli tuolla näyttelyssä koko päivä häntä koipien välissä, korvat luimussa, se tutisi kauhusta kankeana, eikä liikkunut muuta kuin kiskomalla. Joo, tiedän että se oli varmaan vaan joku näyttelypaikkaa kohtaan oleva alkujärkytys, Tidi on tosiaan vasta 7kk ja belgit nyt ei muutenkaan ole rotuna ehkä sieltä tasahermoisimmasta päästä (jos niin voi sanoa), eikä mua itseasiassa niinkään harmita se että sain kiskoa Tidiä koko päivän perässäni, ennemminkin se, etten todellakaan olisi osannut arvata tai kuvitellakaan sen saavan sellaista slaagia tuolla näyttelypaikalla. En sitten millään. Se ei ole missään tilanteessa tai paikassa ole osoittanut mitään tommoiseen käytökseen viittaavaankaan. Mutta ennen kuin masennun taas uudestaan, lopetan tän asian vatvomisen nyt tähän. Belgit ne osaa aina vaan yllättää, mutta eipä tässä auta nyt muu kuin kohti uusia seikkailuja (ja pettymyksiä).
Je M'Appelle Torres, Tootsie, Thomaz ja Tirana Kuva © Ina Fagerlund
PS. Oli Tidy sentään kolmanneksi paras narttupentu, eli ei ihan viimeinen. ;)
Pentunäyttelystä sitten kaupan kautta kotiin, suihkuun ja ystävän 30-vuotisbileisiin. Tai näin ainakin luulin siihen asti, kunnes pääsin paikanpäälle. Kyseiset synttärijuhlat nimittäin olivat samalla Piian ja Antin hääjuhlat, edellisenä päivänä olivat menneet naimisiin! Ihan superia, onneksi olkoon vielä näin meidän bloginkin välityksellä! ♥ Näin jälkikäteen ehkä vähän hävetti, kun tulin juhlapaikalle pari tuntia tyylikkäästi myöhässä... mä olin nimittäin ajatellut että hyvin ehdin yhden pentunäyttelyn käymään päivällä, en vaan ollut ajatellut että mitäs jos kehät onkin yli kaksi tuntia myöhässä... no, onneksi en jäänyt mistään tärkeästä paitsi. ;) Ja onnea vielä! Oli ihan mahtavat bileet!
Sitten arki koitti taas, ja huomasin olevani edelleen minä joka lukuisista muistutuksista huolimatta saattaa unohtaa ilmoittaa Kiian Liedon agsakisoihin. No problem, ilmoitin sitten seuraavalle päivälle eli 27.02. Hyvinkäälle, jossa käytiin tekemässä yksi hyvä hylly ja yksi huono hylly. Hyvässä hyllyssä Kiia oli kuulolla, toimi ja luki tosi hyvin mun ohjausta. Puomin kontakti oli myös aivan superupea, K juoksi ihan täysiä sinne alas missä pysähtyi kuin seinään (ja mä olin siinä vaiheessa vielä jossain). Hyllyn tästä radasta teki mun ohjaus, joka oli kaikkea muuta kuin... ohjausta. :D Mutta ei siitä sen enempää, muuten tulee taas muovilusikkaa ikävä. Harmi vaan, että seuraavalla radalla mun ohjaus oli täysin samaa epäohjausta, mutta tulipas testattua sekin että K ei lähde ryntäämään renkaalle pelkän käskyn voimasta, varsinkin kun itse olen menossa täysin päinvastaiseen suuntaan missä rengas on. Näin meillä. :) Ja joku vielä ihmettelee miksi ollaan niin surkeita... (tän jälkeen ei taida enää ihmetellä).
Sitten pääsenkin seuraavaan aiheeseen, joka on helmikuun treenit. Blogimme lukijoiden onneksi en enää muista niistä mitään, paitsi tokotreeneistä jotka oon nyt ottanut tavaksi kirjata erilliseen vihkoon ylös. Tämä ihan sen takia, että mua alkoi hieman sieppamaan Tidyn hidas edistyminen asioiden suhteen. Se on tässä seitsemän kuukauden aikana oppinut istumaan ja menemään maahan, ja välillä musta tuntuu, ettei se kyllä oo niistäkään täysin varma että kumpi käsky tarkoitti kumpaa. Suurin syy on tietysti koirassa (niinku aina!), mutta ehkä omistajallakin on osuutta asiaan... painotan nyt vielä sanaa ehkä.
Kirjaan siis ylös vaan mitä ollaan tehty ja ehkä jonkun pienen kommentinkin mukaan. Julkaisen niitä täällä blogissa varmaan kuukausi kerrallaan erillisinä postauksina jos jaksan, nimittäin tästä ei oo kyllä kenellekään varmaan mitään iloa/hyötyä, tää on nyt ihan vaan mua itteeni varten. Oon nimittäin huomannut, että silloin kun treenaan, niin treenaan vähän mitä sattuu, ja siihen asiaan palataan sitten kahdeksan treenikerran jälkeen, joilla kaikilla kerroilla ollaan treenattu ihan eriasiaa. Ei siis mitenkään ihme, että edistyminen on h-i-d-a-s-t-a.
Tässä nyt kuitenkin nämä helmikuun lopun treenit:
MA 21.02. Pienet hupitokot. Kiia: jalkojen välistä pujottelua + sylkkärikäännöksiä, Tidi samat.
TI 22.02. K & T tuolin kiertämistä oikealta/vasemmalta. Kiian kanssa lähetyksiä n. 1-1,5m päästä, Tidille vähän vauhtia lelun avulla. Lopuksi molempien kanssa namikipon ohittamista, K vapaana, T 3 x ohitus remmissä ja 1 x ohitus vapaana.
KE 23.02. Paikallamakuutreenit + kosketusalusta. Kiia 30s - 1,5min piilotreenit takapalkalla. Tidillä palkka edessä, 5 - 15s asento istuen. Kosketusalustatreenit molemmilla hyvät (Kiia sählää).
TO 24.02. VP
PE 25.02. Laatikon päälle nouseminen, K & T. Kosketusalustan ja naksun kanssa.
LA 26.02. VP
SU 27.02. Tidy VP, Kiialla agikisat Hyvinkäällä.
MA 28.02. Tidy VP, Kiialla TehoAgi Ehytillä.
Koska Tidyn osalta tämä näyttää aika surkealta, voin kertoa, että ollaan nyt maaliskuussa aktivoiduttu. ;)
Toivottavasti tässä nyt tuli kaikki tärkeimmät asiat helmikuulta. Tän kirjoittamiseen meni sellaiset rapiat 2h, minkä takia aion ihan vaan omaa aikaa säästääkseni koittaa ruveta päivittämään blogia vähän useammin ja unohtaa nämä "kuukausi kerrallaan" postaukset. Vaikkakin, saattaa olla että maaliskuusta tulee samanlainen kooste, koska nyt olen niin uuvuksissa etten voi kuvitellakaan mitään blogeihin liittyvää seuraaviin 22 päivään. ;)
