Havahduin yksi päivä, että ensimmäisiin virallisiin kisoihimme on enää muutama surkea päivä. Ja sitten iski se hirveä paniikki! Alkoi heti tuntua, että Kiia on vasta puolivalmis ja että kisoihin ei ole mitään järkeä mennä. Lähes jokaisen kisan koittaessa minulle tulee sama fiilis - mutta yleensä vasta juuri ennen H-hetkeä, ei monta päivää ennen sitä!
No, viime möllitokojen perusteella ehkä olemmekin vasta puolivalmiita. Toisen möllitokon epäonnistuneesta suorituksesta kyllä syytän kokonaan säätä ja omaa huonoa varustautumistani kisaan. Mutta minkäs sille nyt enää mahtaa, ilmoittautunut niihin kisoihin olen jo, nyt täytyy vain tehdä parhaansa!
Laitoin siis Kiian pikaiseen tehotreeniin. Ideana on muutamassa päivässä saada kuntoon vinot perusasennot (ongelmana oikeastaan ainoastaan luoksetulossa), sekä opettaa Kiialle ihan alusta asti liikkeestä seisominen (kyseisen liikkeen epäonnistuminen kahdessa möllitokossa ei voi olla vain pelkkää huonoa tuuria) ja pakottaa ne etujalat pysymään pystyssä paikalla istumisessa!
Eilen ja tänään olen kuitenkin pahasti poikennut treenisuunnitelmasta, ja treenannut vain sivulletuloa. Miksi - sitä en itsekään ihan tiedä. Kai yritän vain vahvistaa sitä oikeaa paikkaa, vaikka se on kyllä jo ihan kunnossa. Olen kuitenkin jokaisella kerralla tehnyt superpalkkauksen. Ajatuksena on se, että koska sivulletulo on se liike, jota kisoissa tullaan toistamaan luokasta huolimatta kaikista eniten, niin kyseisen liikkeen suorittaminen olisi Kiiasta hirmuhauskaa.
Harjoittelin myös liikkeestä seisomista. Otin käyttöön seiso-käskyn, koska Kiia tietää mitä se tarkoittaa. En viitsinyt ottaa kokonaan uutta käskyä tähän hätään, olisi mennyt turhaksi hoppuiluksi koko homma muuten. Palkkaus toimi samalla tapaa kuin jotkut opettavat luoksetulon pysähdyksiä, eli lelu lentää taaksepäin. Hyvin on toiminut, tosin toinen etujalka jää nykyään ylös, mutta tuskinpa se haittaa.
Paikallaan istumista treenattiin tänään läheisellä kentällä. Jouduin treenaamaan sitä ihan hirveän kauan, ennen kuin Kiia malttoi pysyä ylhäällä. Ensin se meni alas, ja sitten se meni vain puoliksi alas. Mutta lopulta sain muutaman ansiokkaan paikalla istumisen ja lopetin siihen. Treenasin myös luoksetulon sivulletuloa, tosin erittäin lyhyellä matkalla ja käsiavustuksella. Meni vähän häsläämiseksi, mutta ainakin se oikea paikka löytyi joka kerralla.
Pihalla harjoittelin vielä hyppyä. Ja kuinkas kävikään! Otin aika suuren välimatkan, ja Kiia teki niin kuin se on joskus treeneissä tehnyt - eli liikkuu esteen eteen ihan hyppäämisaikeissa, mutta pysähtyy kuin tatti siihen. Itse olin niin äimänkäkenä, etten tajunnut tehdä mitään, odotin vain ja havahduin vasta sitten, kun Kiia istuutui esteen eteen. Voiko olla totta, että esteeseen oleva välimatka vaikuttaa siihen, hyppääkö Kiia sen vai ei? Nimittäin kun otin muutaman askeleen eteenpäin, niin johan pomppasi yli.
Samantapaisilla treeneillä jatketaan tästä eteenpäin, eli jollen mitään ihmeellistä tee tai saa yllättävää kirjoitusvimmaa, niin seuraava raportti taitaa tulla vasta ensimmäisten kisojen jälkeen... :)
