Meillä meni nyt Kiian kanssa kaikki kiva sivu suun, koska tultiin kipeiksi... Itse jouduin peiton alle eilen, kun kuume nousi yli 38. asteen ja lisäksi iski hirveä flunssa, joka vei myös kaikki voimat. Hyvä että jaksoi varvasta liikuttaa. Nukuin koko päivän ja tänään oli vähäsen virkeämpi olo, niin että jaksoin tulla päivittämään meidän blogia. Piti aloittaa kertominen meidän viime treeneistä, mutta aloitankin nyt jostain ihan muusta...
En nimittäin ole ainoa kipeä henkilö meidän perheessä tällä hetkellä. Kiialla todettiin perjantaina nielurisatulehdus, jonka takia meiltä jäi mustien PK-leiri kokonaan väliin. Tiistaina Kiialla alkoi tulla metsälenkillä verta suusta, mutta koska saatiin se loppumaan, ajateltiin että joku oksa oli vain tökännyt ikeneen tj. Torstaina kuitenkin alkoi verenvuoto uudestaan, jolloin varattiin eläinlääkäri aika. Eläinlääkäri nukutti samantien Kiian ja tutki sen suun, mitään haavaa sieltä ei kuitenkaan löytynyt, mutta nielurisat olivat pahasti tulehtuneet. Tästä huolimatta K on kyllä ollut todella reipas, oma ahne itsensä, eikä mistään olisi voinut arvata, että se on oikeasti kipeä.
Muutama sananen meidän viime viikon treeneistä. Torstaina raahasin itseni tokotreeneihin, ja sainkin paljon hyviä vinkkejä paikallaoloon. Koitettiin mm. mitä Kiia sanoo siihen, jos joku muu komentaa sen maahan kun se paikallaolossa nousee istumaan. Niimpä koutsimme komensi Kiian maahan kun se nousi istumaan. Ihme ja kumma Kiia meni takaisin maahan, tosin se oli vähän "hmmm?". Toinen kikka mitä koitettiin, oli se, että laitettiin nameja kippoon koiran taakse (koira näki tämän), ja sitten vaan koira normaalisti paikallaoloon. Tämä toimi meillä tosi hyvin, Kiia pysyi kauniisti maassa makaamassa. Jes!
Viime perjantaina oli myös sitten hakutreenit, missä Kiialle otettiin neljä hakua, haamuja, ääniapu ja kaksi muistikuvaa. Kiialla oli vähän vauhti päällä ja se sinkoili vähän miten sattui, löysi kuitenkin kolme ensimmäistä maalimiestä sähläyttään ensin tarpeeksi. Viimeisen kanssa tulikin vähän ongelmia, nimittäin ensin Kiia juosta kiisi koko alueen läpi, jonka jälkeen se palasi mun luokse "ei tuolla mitään ole". Lähetin sen kuitenkin uudestaan (koska tiesin paremmin). Kiia etsi vielä vähän, kunnes se sitten löysi ojan, päätti pitää tauon ja meni uimaan! No, tämän jälkeen otettiin tämä viimeinen maalimies haamuna, eli maalimies näyttäytyi, kipitti piiloon ja lähetin Kiian perään. Nyt onnistui hyvin. Nyt vaan huomattiin se, että Kiia ei todellakaan ole vielä valmis valmiiseen maalimieheen, sillä on niin kova vauhti ettei sen nenä pysy touhussa ollenkaan mukana. Mutta ehkäpä se tästä vielä.
En nimittäin ole ainoa kipeä henkilö meidän perheessä tällä hetkellä. Kiialla todettiin perjantaina nielurisatulehdus, jonka takia meiltä jäi mustien PK-leiri kokonaan väliin. Tiistaina Kiialla alkoi tulla metsälenkillä verta suusta, mutta koska saatiin se loppumaan, ajateltiin että joku oksa oli vain tökännyt ikeneen tj. Torstaina kuitenkin alkoi verenvuoto uudestaan, jolloin varattiin eläinlääkäri aika. Eläinlääkäri nukutti samantien Kiian ja tutki sen suun, mitään haavaa sieltä ei kuitenkaan löytynyt, mutta nielurisat olivat pahasti tulehtuneet. Tästä huolimatta K on kyllä ollut todella reipas, oma ahne itsensä, eikä mistään olisi voinut arvata, että se on oikeasti kipeä.
Muutama sananen meidän viime viikon treeneistä. Torstaina raahasin itseni tokotreeneihin, ja sainkin paljon hyviä vinkkejä paikallaoloon. Koitettiin mm. mitä Kiia sanoo siihen, jos joku muu komentaa sen maahan kun se paikallaolossa nousee istumaan. Niimpä koutsimme komensi Kiian maahan kun se nousi istumaan. Ihme ja kumma Kiia meni takaisin maahan, tosin se oli vähän "hmmm?". Toinen kikka mitä koitettiin, oli se, että laitettiin nameja kippoon koiran taakse (koira näki tämän), ja sitten vaan koira normaalisti paikallaoloon. Tämä toimi meillä tosi hyvin, Kiia pysyi kauniisti maassa makaamassa. Jes!
Viime perjantaina oli myös sitten hakutreenit, missä Kiialle otettiin neljä hakua, haamuja, ääniapu ja kaksi muistikuvaa. Kiialla oli vähän vauhti päällä ja se sinkoili vähän miten sattui, löysi kuitenkin kolme ensimmäistä maalimiestä sähläyttään ensin tarpeeksi. Viimeisen kanssa tulikin vähän ongelmia, nimittäin ensin Kiia juosta kiisi koko alueen läpi, jonka jälkeen se palasi mun luokse "ei tuolla mitään ole". Lähetin sen kuitenkin uudestaan (koska tiesin paremmin). Kiia etsi vielä vähän, kunnes se sitten löysi ojan, päätti pitää tauon ja meni uimaan! No, tämän jälkeen otettiin tämä viimeinen maalimies haamuna, eli maalimies näyttäytyi, kipitti piiloon ja lähetin Kiian perään. Nyt onnistui hyvin. Nyt vaan huomattiin se, että Kiia ei todellakaan ole vielä valmis valmiiseen maalimieheen, sillä on niin kova vauhti ettei sen nenä pysy touhussa ollenkaan mukana. Mutta ehkäpä se tästä vielä.
