Kiialle on tällä viikolla ruoka maistunut. Joko se johtuu siitä, että Seri on taas kotona, tai siitä, että omistaja on ottanut itseään niskasta kiinni (ainakin väliaikaisesti) ja koittanut vähentää ihmisruuan osuutta koirien ruokavaliosta, tai siitä, että K:lle on kertynyt muutama paastopäivä joko oman nirsoilemisensa tai omistajan loistavan muistin takia...  No, oli miten oli, niin olenpahan onnistunut ottamaan vähän tottista siinä lomassa. Ollaan harjoiteltu vähän sivulletuloa ja paikallamakuuta.

Tänään jatkettiin säännöllisen epäsäännöllistä noutamisenopetus-harjoitustamme. Pilkoin nakin sopivan kokoisiksi palasiksi (vaikka varmaan olen tänne blogiin joskus aikaisemmin kirjoittanut, että tästä lähtien harjoittelemme noutoa vain lelupalkalla, niin nyt olen sitten viisaana päättänyt unohtaa tuon lupauksen, ja jatkaa harjoittelua nameilla), kaivoin noutokapulan kaapin uumenista, telkesin Serin toiseen huoneeseen (julmaa) ja aloin treenata. Aluksi suunnitelma oli tehdä niin kuin ennenkin - eli itse istuin tuolilla, laitoin kapulan lattialle ja pyysin Kiiaa nostamaan. Odotin hetken, otin kapulan ja sanoin samalla "kiitos", ja heti perään palkkasin koiran. Aluksi otin kapulan heti, kun Kiia vain sai nostettua sen, mutta pikkuhiljaa pidensin vähän pitämisaikaa. Vaikka olenkin aina ottanut Kiian mahdollisimman lähelle minua istumaan, ennen kuin olen antanut sen nostaa kapulan, niin K on aina noussut kuitenkin seisomaan nostaessaan kapulaa. Nyt se yhdessä vaiheessa (kun koettelin koirani sietokyvyn rajoja) nostettuaan ensin kapulan, istuikin vahingossa. Harvinaista kyllä, olin kerrankin tilanteen tasalla ja tajusin napata kapulan pois Kiian suusta ennen kuin se olisi tiputtanut sen, ja palkata moninkertaisesti. Yllätyin tästä käänteestä itse kyllä todella positiivisesti! Tämähän on ollut meidän salainen välitavoitteemme, saada Kiia istumaan noutokapula suussa!

Tähän väliin pidettiin vähän taukoa, ja harjoittelin vähän aikaa piilopaikallamakuuta ja leikin Kiian kanssa. Otin paikallamakuuta sisällä, ja lyhyillä ajoilla. Kiia pysyi tosi hyvin ja kauniisti paikoillaan, myös silloin kun palasin sen viereen ja palkkasin sen. Olisipa se yhtä rauhallinen kokeissakin...

Tämän pienen tauon jälkeen oli pakko mennä kokeilemaan, oliko tuo istuminen noutokapula suussa pelkkä onnenkantamoinen, vai voisiko olla, että Kiia olisi todella oppinut jotain (ts. koira olisi saanut omistajan epäselvistä signaaleista jotain tolkkua)? Paloittelin siis vähän lisää nakkia, otin Kiian eteeni istumaan ja aloitin harjoittelun samalla tavalla nosto - palkkaus -tyylillä kuin edelliselläkin kerralla. Nyt kuitenkin kolmen nosto - palkkaus -suorituksen jälkeen sanoinkin Kiian nostettua kapulan sille "istu". Ja Kiia istui, ja kapula pysyi suussa! Upeaa!! Harjoiteltiin tätä pari toistoa, jonka jälkeen otin vielä pari perus nosto - palkkaus -harjoitusta, jonka jälkeen superpalkkaus ja leikkihetki Kiian kanssa.

Täytyy kyllä sanoa, että itse tulin tästä meidän pienestä edistysaskeleesta todella iloiseksi, ja se kasvatti heti treenimotivaatiota! Ehkäpä Kiiaa oppiikin joskus noutamaan (tosin tällä vauhdilla vasta 2015)... ;)