Olin eilen kaverini kanssa Särkänniemessä, ja käytiin laitteissa pyörimisen välissä katsomassa siellä myös delfinaario-näytös. Se oli todella upea, mutta se innoitti myös toisella tavalla - alkoi tehdä mieli opettaa Kiialle joku uusi temppu! Viime aikoina kun ollaan vaan tahkottu niitä tokojuttuja (jos niitäkään... ). Niinpä tänään sitten kaivettiin naksutin kaapista ja aloitettiin ihan uuden tempun opettelu.

Heti naksuttimen nähtyään Kiiaan tuli kauheasti virtaa, joten arvelin sen muistavan mitä naksutin tarkoittaa. Naksuttimen kanssa kun ei olla oikeastaan tähän asti tehty muuta kuin ehdollistamista, ja joskus viime syksynä taisin opettaa sen naksuttimen avulla koskemaan kosketuskeppiin (jota ei ollakaan sitten sen jälkeen treenattu yhtään, eikä ole kosketuskepillekään ollut minkäänlaista käyttöä). Varmuuden vuoksi kuitenkin aloitin nyt vielä niin, että otin ensin kymmenen naksu - palkka -toistoa, jonka jälkeen siirryttiin itse tempun opetteluun.

Olen joskus kirjannut kaikki löytämäni/keksimäni temput vihkoon ylös, mutta kauaa ei tarvinnut sitä lukea, kun jo tiesin minkä tempun halusin opettaa (kiitos Sariannen ja Akselin), eli me opetellaan Kiian kanssa nyt myös ontumaan! Katsotaan onnistutaanko me...

Menee kyllä vielä varmasti jonkun aikaa, ennen kuin voidaan puhua edistymisestä. Nyt ensimmäisellä treenikerralla Kiialla oli niin paljon intoa, ettei sen päähän varmastikaan jäänyt yhtään mitään. Ainakin toi koira yrittää ja kovasti :)

Eilen käytiin siis Kiian kanssa kerryttämässä virallisten agilitykisojen lukumäärää, toisin sanoen HSKH:n yökisoissa Vantaalla. Kisat meni ihan penkin alle, Kiia oli ihan jossain muissa maailmoissa ja varmasti ohjaajan ohjaamisessa ja käskyjen oikea-aikaisuudessa olisi ollut parannettavaa. Silti jäi kyllä ihan hyvä fiilis!

Rata oli aika haastava, eikä maxi1:sten radalta tainnut tulla kuin 2-3 nollaa? Osallistujia oli sentään lähemmäs 40. Meidän alkurata meni ihan ok kepeille asti, jossa Kiia teki ensimmäisen virheen ja puikkasi yhden keppivälin ylitse. Otin kepit sitten uudestaan, jonka jälkeen oli hyppy josta piti tehdä todella tiukka kurvi A-esteelle. Kiia ei kuitenkaan sitä tiukkaa kurvia tehnyt, vaan suuntasi puomille, sain sen kuitenkin pysäytettyä ennen kuin K oli puomin kohdalla, mutta harmiksi K:n yksi tassu ehti osua puomiin! :D Näin ollen hylky, enkä sitten jaksanut enää keskittyä mihinkään, vaan otettiin se puomi ja loppurata sählättiin jotenkin nopeasti pois.

Piirrettiin rata Iinan kanssa kumminkin ylös, koska saatiin siitä tosi paljon hyviä treeni-ideoita! Niitä pitää joku kerta mennä ihan käytännössä treenaamaan.

Tiistain agitreenit - ÄÄÄRRRGGHHHH!

Mistä lähtien oikeesti Kiia on alkanut karkailemaan niin kauheasti? Okei, on se joskus aikaisemminkin lähtenyt treeneissä huitelemaan jonnekin, mutta siis tyyliin kerran kaksi vuodessa! Nyt se lähtee _joka_ treeneissä. Ja kun en siis todellakaan tiedä että miksi. Ja siis sama juttu aina - ekan radan jälkeen toi lähtee huitelemaan, mutta sitten sen jälkeen pysyy ihan hallinnassa taas. Ei mee nyt kyllä belgin logiikka tän ohjaajan päähän...

No, sitten itse treeneihin. Teemana oli heitot, joita siis harjoiteltiin oikein urakalla. Ensimmäinen rata näytti suurinpiirtein tältä:

Tarkoitus oli ohjata vasemmalta puolelta, ja A:lle tultaessa heittää koira vasemmalla kädellä hypylle ja putkeen, ja leikata itse takaa oikealla puolelle ohjaamaan. Kiian kanssa tämä onnistui tosi hyvin! K:lla ei ollut mitään ongelmia, vaan se hakeutui tosi hienosti putkelle. Tämän jälkeen koitettiin jatkaa rataa putkesta eteenpäin, eli heitettiin koira vitosesteelle (oikealla kädellä). Tämäkin onnistui tosi hyvin, kunhan vaan maltoin odottaa koiraa putken suulla. Tuntui jotenkin oudolta jäädä odottamaan Kiia, kun yleensä saan pinkoa minkä kerkeän, että pysyn Kiian perässä. Kiia osasi tosi hyvin hakea myös seuraavan eli kutosesteen, kunhan mun ohjaus vaan oli taas ajantasalla. K siis hakeutuu todella hyvin aina seuraavalle esteelle, mikä ei välttämättä ole niin hyvä asia :D Toisaalta juuri sillä hakeutumisella K on pelastanut aika monta tilannetta.

Mutta kiva oli huomata, että heitot onnistuu noin hyvin, vaikkei olla niitä koskaan (?) aikaisemmin treenattukaan! Tosin ohjaaja tarvitsee vielä paljon paljon treenausta että jää odottamaan koiraa ja että ohjaus pysyy aina myös ajantasalla (ja että juoksen oikeaan suuntaan...).

Seuraavaksi jatkettiin heittojen treenausta tämännäköisellä radalla:

Idea siis oli sama, eli putkesta tullessa heitetään koira 5-esteelle, ohjaaja leikkaa takaa ja ohjaa koiraa kepeillä oikealta puolelta. Ensimmäisellä kerralla kun Kiian kanssa koitettiin mennä tämä rata, K teki aika mahtavan lentokeinun (taas...). Otettiin sitten uudestaan, K vähän hidasteli taas keinulla mutta suoritti sen kuitenkin. Heittokohta eli 4 - 6 väli sujui tosi mallikkaasti, Kiialla ei ollut mitään ongelmia! Mutta sitten... 7-esteestä eteenpäin pitääkin treenata. Ensinnäkin ohjasin itse todella läheltä esteitä, mikä estää sitten tulevaisuudessa välistävedon. Toiseksi K ei alkuunkaan osannut hakea oikeaa puolta kepeiltä, vaan puikkasi aina väärältä puolelta kepeille sisään. Jouduin korjaamaan K:n linjan ihan suoraksi kepeille, ennen kuin se meni oikein sisälle. Viimeisen keppivälin K jätti melkein aina pujottelematta, mutta tällä kertaa ei jaksettu puuttua siihen, pääasia että Kiia meni oikeasta välistä sisälle.

Loppurata ihan ok, takaaleikkauksessa ei mitään ongelmia. Kiva muuten huomata, että takaaleikkaukset sujuu näin hyvin, itse aina kaikissa kisoissa suunnitellet miljoona kuusisataa valssausta joka kohtaan, kun en ikinä sitten tositilanteessa uskalla takaaleikata. No, nyt voi joku kerta koittaa sitten sitäkin kisoissa!

Treenien jälkeen Kiia pääsi uimaan ja leikkimään Menden, Numben ja Astran kanssa. Kyllä oli tytöllä hauskaa :) Olisipa vaan ollut kamera taas matkassa mukana... ;)

Toisin sanoen olen havahtunut siihen, että unirytmini on päin honkia, ja muutamassa viikossa univelkaakin on varmaan kertynyt seuraavalle viidelle vuodelle. :) Kiiakin on joutunut sopeutumaan ihan uudenlaiseen elämänrytmiin, eli siihen että aamulenkille pääsee vasta puolenpäivän jälkeen ja päivän treenit tehdään lähempänä puolta yötä. Tänäänkin kun 21.30 pääsin töistä, lähdin ABC:ltä ostamaan nakkeja, jonka jälkeen mentiin pikku belggarini kanssa kentälle treenaamaan ruutua, kakeja ja liikkeestä maahanmenoa.

Vaikkei olla ruutua hirveästi treenattu karvanopan kanssa, niin alan olla ihan tyytyväinen siihen liikkeeseen tässä vaiheessa. Olen tosin hammasta kiristäen päättänyt, että nyt en hosu tämän liikkeen kanssa! Tänäänkin aloitettiin ruudun treenaus samoin kuin ihan ensimmäiselläkin kerralla, eli kävin Kiian kanssa laittamassa namit ruutuun, jonka jälkeen koira hallinnassa vähän kauemmas, josta lähetys ruutuun. Pyysin Kiiaa odottamaan ruudussa, jonne tulin sen palkkaamaan. Seuraavaksi sama juttu, paitsi että vein Kiian ensin vähän kauemmas odottamaan, kun vein namit ruutuun. Kolmannella kerralla en sitten enää vienytkään nameja, ja kun Kiia meni ruutuun, pyysin sen maahan. Tehtiin sama kuvio vielä uudestaan, ja ihan hyvin sujui. Kiia voisi tosin reagoida paljon nopeammin mun käskyihin.

Ruudun jälkeen treenasin vähän istu-maahan vaihtoa, tosin lähinnä opetin Kiialle, että sitä takapäätäkin voi liikuttaa :D Kiian piti siis mennä maahan etutassut paikoillaan ja liikuttaa sitä takapäätä, ja nousta istumaan myös liikuttamalla takapäätä. Pienen alkukankeudun jälkeen tämä onnistui K:lta tosi hyvin, tosin en sitten ottanut sitä enempää, kun aion opettaa tälle uudelle tyylille ihan eri käskyt. Joten sekaannuksien välttämiseksi jätettiin se, ja siirryttiin liikkeestä maahanmenoon. Mun oli ihan pakko treenata sitä, kun meillä jäävät on yleensä olleet tosi hyvät (lukuunottamatta tokokokeita, joissa K:n seuraaminen on tympeänä perässä laahustamista). Viime BH-treeneissä tosin meijän jäävät oli maailman surkeimmat, ja niin ne oli kyllä nytkin. Kiia tarjosi hirveästi liikkeestä istumista, ja kun se sitten meni maahan, se oli kyllä superhidas. En viitsinyt tahkota tätä yhtään enempää kun huomasin lähinnä ärsyyntyväni, joten palkkasin K:n yhteen onnistuneeseen suoritukseen.

Näiden jälkeen otin yhden luoksetulon pysäytyksellä, joka meni ihan ok, paitsi että K olisi voinut pysähtyä paljon nopeammin. No mutta ihan hyvä silti. Pysäytyksen jälkeen kutsuin K:n luokse (mitä en ole muuten ennen tehnyt), jolloin Kiia tuli eteeni seisoskelemaan. Kyllä siitä näki, että se mietti pitääkö sen kiertää sivulle, ja kun uusin käskyn, niin se tuli tosi hienosti sivulle. Luoksetulon jälkeen otin vielä lyhyen (n. 50s) paikallamakuun selinpäin koiraan. Jossain puolessa välissä paikallamakuuta viskasin patukan sivulle, ja kun Kiia ei singonnut sinne, kehuin sitä (yhä selinpäin). Sitten kävin palkkaamassa Kiian maahan ja vapautin sen, jonka jälkeen päätin että meidän tän päivän treenit sai olla siinä.

Paljon, paljon onnea pikku-Kiialle!

ISOT onnittelut myös muille FN H-pennuille!!!

Tuollainen ajatus oli minun päässäni meidän ensimmäisten virallisten agilitykisojen jälkeen. Tehtiin siis tänään vihdoin se, mikä on pitänyt tehdä jo viimeiset kaksi vuotta (ostetuista agilitylisensseistä päätellen) - osallistuttiin virallisiin agilitykilpailuihin! Kun kerran oma seuramme järjesti kisat ja saatiin vähän (tai vähän enemmän) painostusta asiaan, niin ilmoitin sitten Kiian mukaan. Tuomarina kisassamme toimi Markku Vuorinen.

Maxi1-luokassa oli 19 kisaajaa, joista me startattiin Kiian kanssa viimeisimpinä. Jännitin kyllä taas vaihteeksi niin hirveästi, että olin ihan varma että jähmetyn ensimmäisen hypyn eteen, unohdan radan ja teen jotain muuta yhtä tyhmää. Vaikka ykkösten rata oli aika simppeli, niin rataantutustumisessakin ehdin kehittää jo miljoona eri vaihtoehtoa, mikä voi mennä mönkään. Mutta loppujen lopuksi ei sitten niin moni asia mennytkään mönkään. ;) Neljännellä esteellä eli pussilla Kiialla tuli jotain läpipääsemättömyysongelmia, mutta pääsi se sieltä sitten pienen puskennan jälkeen läpi. Ohjaaja tosin taisi tässä vaiheessa vähän jäätyä ja loppurata rämmittiin läpi jotenkuten. Ainoat muistikuvat mitä mulla on, on että Kiia ei mielestäni koskenut puomin alastulokontaktia (ei saatu siitä virhettä), ja että sen nokka osoitti aina johonkin ihan muuhun suuntaan kuin seuraavalle esteelle. Mutta vaikka ohjaaja olikin vähän myöhässä, K pelasti aika paljon kuuntelemalla. Pari rimaa tuli alas, eli meille tuli loppujen lopuksi 10vp ja sijoitus 8.

Ihan tyytyväinen olen kuitenkin meidän ekaan suoritukseen, koska ei sentään saatu hyllyä, ja K suoritti kepit tosi kauniisti! Nyt vaan tulevia kisoja suunnittelemaan... ;) Onnittelut kaikille muille sijoittuneille, erityisonnittelut Iinalle & Veetille, Piialle & Kaapolle, Marille & Viiville, Petelle & Mendezille, Anettelle & Raijalle ja Emilialle ja Grecolle!

Vietin siis tänään päivän Salon koiranäyttelyssä, vaikka omia koiria ei sinne tällä kertaa mukaan tullutkaan. Kävin aamulla ensin seuraamassa ystäväni Iinan norwitchinterrierin kehän, jonka jälkeen seurasimme gronttujen arvostelua. Belgialaisilla oli aika tiukka tuomari, nimittäin jakoi grontuille vain kolme eriä, ja nekin kaikki nartuille. Sen jälkeen käytiin Iinan kanssa syömässä (koska kultsut taikka malit ei olleet vielä alkaneet, ja aikaa oli), jonka jälkeen takaisin vaan kentälle jäätymään. Iina tosin lähti kotiin mutta onneksi oli Minttu jo tullut Siiri-kultsunsa kanssa paikalle.

Otin kultsukehältä muutamia kuviakin, ne löytyy meidän galleriastamme. Kuviin päätyi koirat nrot. 1018 - 1045. Siiri esiintyi mun mielestä ainakin tosi nätisti, ja edistystä sen verran, että sai EH:n (eikä H:n, niinkui pari viikkoa takaperin samalta tuomarilta). Paikalla oli myös Serin kasvattaja Sirpa, jolla meni ihan kivasti kun oma koira Sarnell Up And Coming sai sertin! Onnittelut! Onnittelut myös kaikille muille pärjänneille!

Huomenna sitten saadaan taas jäätyä, tosin tällä kertaa agilitykisan merkeissä...

Eipä ole meidän blogia taas tultu päiviteltyä luvattoman pitkään aikaan, vaikka ei todellakaan olla istuttu tumput suorina kotona. Mutta jospa sitä nyt koittaisi (taas vaihteeksi) vähän ryhdistäytyä, ja saada edes jotain päivityksiä aikaan. :D

19.-23.05. käytiin seikkailemassa Ruotsin puolella näyttelyssä. Matkaseurana meillä oli Mervi & Dago ja Nina, sekä Sakke & Kami, Hanne & Goya ja Katri & Dusty. Näyttelypaikka oli Ivössä, saaressa jonne kuljettiin autolautalla. Yövyimme ihan näyttelyalueen vieressä leirintäalueella mökeissä. Sää suosi meitä itse näyttelypäivänä, nimittäin aurinko paistoi ja eräät onnistuivat polttamaan itsensä siinä paisteessa oikein kunnolla! ;) Näyttelyn tuomarina toimi englantilainen Mary Grove, joka ei erikoisemmin pitänyt meidän gronttuedustuksemme eli Kiian ja Dagon tyypeistä. Dago sai kakkosen ja Kiia sijoittui avoimessa luokassa viidenneksi ja sai ihme ja kumma kyllä vielä SA:n, mutta siihen se sitten jäikin. Sen sijaan malinoisedustuksemme eli Kami, Goya ja Dusty miellyttivät tuomaria (ja myöhemmin tuomareita), ja heidän tuloksinaan mm. BIS3 ja VET BIS2 ym. ym. Ihan upeasti meni ja palkintoja tuli varmasti ihan riittämiin! ;D Kiitos ihan mielettömästi kaikille tuosta näyttelyreissusta, superkivaa oli!!!

Tiistaisin ollaan käyty Kiian kanssa agitreeneissä ulkokentällä. Voin kyllä sanoa, että olen osittain ollut erittäin tyytyväinen Kiiaan, ja osittain tekisi mieli tehdä tuosta koirasta oikeasti joulukinkku ensi jouluksi... Siihen nähden, että meillä on ollut melkein vuoden mittainen treenitauko agilitysta, Kiia ei ole kyllä unohtanut mitään ja lukee muutenkin ohjaustani paljon paremmin kuin ennen! Enää ei myöskään ole lentokeinut (jollaisen Kiia taas teki viime treeneissä) pelästyttäneet tyttöä. Sen sijaan taas ohjaaja voisi koittaa panostaa vähän koiran hallintaan,  nimittäin viime treeneissäkin Kiia päätti kesken oman suoritusvuoronsa lähteä uimaan... No minkäs sille mahtaa jos koiran sisällä asuu lahna, mutta silti!

BH-treeneissä ollaan myös käyty, ja viime tiistaina meillä olikin viimeinen treenikerta. Suoritimme BH-kokeen ns. mölli-kokeena, tosin emme tehneet ihan kaikkia liikkeitä (esim. seuraaminen tehtiin vain kerran, ja paikallaolossa sai koira olla remmissä). Meidän osaltamme meni ihan hienosti, paitsi että jäävät liikkeet menivät ihan pensaikkoon. Niitä pitää nyt siis treenata oikein urakalla! Kaupunkiosuudesta jäi todella hyvä mieli, koska otettiin se kaupan ulkopuolella odottaminen ja ohi meni koiria, eikä Kiia haukkunut! Ihan mieletöntä edistystä!

Noutoa ollaan myös treenattu, tosin en taida edes kehdata kertoa, mitä Kiia on nyt siihen keksinyt... Nimittäin kun Kiia istuu noutokapula suussa, sen on pakko huitoa sitä kapulaa etutassuillaan. No, ehkä se jää jossain vaiheessa pois, tai ehkä tokotuomarit suostuvat antamaan siitä sitten jotain tyylipisteitä? :D Harjoitukset jatkuu...