sunnuntai, 4. syyskuu 2011

Kaikki hyvä loppuu aikanaan

Blogimme ei lopeta mutta tarina jatkuu osoitteessa: www.hazydazy.net.

Blogi vaihtuu koska oon kyllästynyt vuodatuksen mainoksiin (en tasan maksa 35e vuodessa että saan ne pois) ja rajallisiin muokkausmahdollisuuksiin. Muuten vuodatus on ollut aivan ihana koti meidän blogille viimeiset 5 vuotta (oonko todella pitänyt blogia niin kauan?!!), ja oon pysynyt uskollisena vuodatukselle vaikka kaikki muut onkin ennemmin tai myöhemmin siirtyneet muiden blogipalvelujen käyttäjiksi. Kiitos vuodatus. ♥ Tiiän että mulle tulee vielä ikävä tätä blogia ja tän helppoa toimivuutta ja käytettävyyttä, mutta koitetaan nyt ainakin vähän aikaan bloggailla jossain muualla.

Tulevaisuudessa blogi on MINUN, mutta koska mun elämän täyttää 99% koirat niin aika samanlaisena blogi tulee pysymään. ;) Olin myöskin laiska enkä jaksanut muokata uuden blogimme ulkoasun otsikkokuvaa kovinkaan kummoiseksi, koska ette usko miten monta PÄIVÄÄ käytin siihen, että sain tapeltua tuon ulkoasun nykyisen näköiseksi. En varmasti vaihda tuota ikinä pois. Siinä missä vuodatuksen ulkoasun muokkaukseen meni 30min niin tohon meni 30 päivää. :D Uusia ulkoasuja ei siis ole luvassa kauhean tiuhaan mutta keskityään sitten enemmän blogin sisältöön. ;)

Vanha blogi tulee säilymään täällä ikuisesti, haluan tulla joskus fiilistelemään mitä ollaan tehty 5 vuotta sitten ja miettiä miten erilaista elämä silloin olikaan. ;)

Pidemmittä puheitta, jatketaan toisen blogin puolella.

T. Henni, Kiia ja Tidy.

torstai, 18. elokuu 2011

Tiivi-Taavi ylikierroksilla

Mulla on tällä hetkellä pieni paniikki kahdesta syystä:

1) Mun lomaa on jäljellä enää reilu viikko (siis miten loma voi aina mennä niin nopeasti!), ja sit pitäis palata takas töihin, mutta en vaan yhtään haluais. Mun työmotivaatio on -1000 ja koitan kokoajan keksiä hyviä verukkeita joilla välttäisin töihin paluun... ainakin vähän pidemmäks ajaks (esim. joulukuuhun asti?).

2) Treenasin äsken Kiian kanssa tottista pihalla, ja tajusin ettei se osaa enää yhtään avoimen luokan liikettä. Eikä meidän tokokokeeseen ookkaan enää aikaa kuin viikko.

En kyllä oikeesti tajua miksen voi tokon suhteen mennä järjestyksessä liikkeet kuntoon ja sitten vasta kisoihin. Tai jos ilmoitan Kiian reilu kuukautta ennen tokokokeeseen (kuten tässä tapauksessa), sen treenamisen voisi ehkä aloittaa vähän aikaisemmin kuin viikkoa ennen H-hetkeä. Varsinkin kun ollaan treenattu tokoa viimeksi ehkä ennen viime tokokoetta? :D

Ainoa liike joka onnistui avoimen luokan liikkeistä oli hyppy, mutta se onkin ollut Kiialle aina sellainen supervarma liike, jonka pistevähennykset tokokokeissa on möhlinyt ohjaaja. Luoksetulossa K ennakoi ihan sikana pysäytysmerkin, en ehtinyt edes mitään merkkiä näyttää kun K oli jo pysähtynyt. Lisäksi joka kerta kun jätin K:n paikoilleen istumaan se valui maahan, mikä ehkä otti mua eniten päähän koska kyseinen ongelma on ollut meillä aina eikä siihen näytä tulevan vuosien mittään minkäänlaista muutosta. Pisteenä i:n päälle K ei myöskään osannut liikkeestä seisomista, vaan tarjosi aina joko maahanmenoa tai istumista (mistä lähtien K on osannut liikkeestä istumisen?!?!), ja jos sainkin Kiian pysähtymään seisomaan jotenkuten, niin ainakaan sen taakse en onnistunut kävelemään ilman Kiian siirtymistä poikittamaan. Loistavaa. Mun täytyy ehkä keksiä hyvä tekosyy itelleni millä voin jättää noi tokokokeet välistä. Ideoita?

Treenasin vähän myös pikku-Tipsun kanssa, joka ei tuntunut enää yhtään pieneltä ja viattomalta vaan ennemminkin hirmuisen isolta monsterilta. :D T kävi ehkä vähän ylikierroksilla, se komensi mua (oikeesti!!) haukkumalla ja lisäksi kun mulla oli lelu kädessä se koitti jatkuvasti napata sitä mun kädestä (ja T harvoin osui siihen leluun, 99% se osui mun käteen...). Auh. No olin kuitenkin hyvin iloinen siitä että Tipsulla oli paljon virtaa ja että se teki innolla töitä. Ja siitä että T tuli pari kertaa ilman käsiapua sivulle! Se siis oppii kuin oppiikin jotain, vaikka erittäin hitaasti se kyllä käy. :DD

Vaikka on Tipsu kyllä kaikennäköistä aika turhaa oppinut. Olen koittanut opettaa molempia koiria menemään laatikkoon, ja ihmeellistä kyllä T oli se näistä kahdesta joka sen oppi ensin! Joka kerta kun koitin opettaa Kiiaa sille tuli vaan sähellysmoodi päälle, eikä se keskittynyt yhtään mihinkään vaan tarjosi pelkästään kaikkea ennen oppimaansa peräkanaan tai koitti varastaa kyseenalaisilla keinoilla namia mun kädestä tai selän takaa. T sen sijaan keskittyi ja vaikka ensin olikin pieni ongelmia saada kaikki T:n eriaikaan toimivat jalat laatikon sisälle lopulta sekin onnistui ja nyt Tipsutin osaa hakeutua laatikkoon seisomaan jo tosi hienosti! :)

Vaikka aluksi mun mielestä Tidiä oli tosi vaikea kouluttaa juuri sen "keskittymisen" vuoksi, nyt oon aika rakastunut tohon ominaisuuteen. :D T voisi kyllä olla vähän viisaampi (ei pahalla pikku-T ♥) mutta noin muuten Tidin keskittyminen on aika söpöä. Heti kun otan namit esille ja alan kouluttaa Tipsua, siitä tulee jotenkin vakava otus. :D Eihän T voi omalla "jeejee"-luonteellaan kauhean vakava olla, mutta se selkeästi keskittyy tekemiseen luonteensa sallivalla vakavuudella. Ja lisäksi kun se keskittyy se on "hitaampi" kuin Kiia, joka ehtii tekemään puolessa sekunnissa kymmenen eri asiaa (palkitse siitä sitten se oikea, vieläpä niin että K:kin tajuaisi sen...), niin T tekee ehkä puolikkaan ja sen ehtii paljon paremmin palkkaamaan.

Vaikka on Kiiankin sähellysluonteessa puolensa, sen tekemiseen saa samantien mukaan sen innon ja energian mikä siinä pitää ollakin. Tidille joutuu ensin opettamaan asian ja vasta sitten hakemaan sen innokkuuden siihen. No, molempien luonteissa on puolensa. :)

...Ja nyt tämä postaus on jotenkin hairahtanut raiteilta. :D En enää muista mitä mun piti alunperin tulla kirjoittamaan (ei ainakaan kertoa romaanin pituista tarinaa K:n ja T:n koulutettavuudesta), joten ehkä tuun jatkamaan sitten kun muistan. :D

lauantai, 13. elokuu 2011

Pakollinen nollahehkutus (ja hyllymasennus)

Koittakaa kestää. Ilmeisesti kirjotan tänne vaan kun mulla on jotain "jee jee"-asiaa. :D

Anyway, ollaan siis lopetettu agility(kisa)tauon pitäminen ja aiotaan palata meidän normaaliin treenit 5 x viikossa ja viikonloput kisoissa... No ei ihan. Jos treenattais niin paljon oltais ehkä vähän parempia. :D

Kisasin Kiiun kanssa parit startit epiksissä 27.7., ekalta radalta 5 (eka rima), ja toisen hyllytin tahallaan koska palkkasin sen kaikille kontakteille. Siitä pari viikkoa eteenpäin mentiin sitten 7.8. Lempäälään kisaamaan kolme AGILITYrataa (siis ei voi olla totta, miten mä aina onnistun ilmottamaan Kiian kisoihin missä ei oo hyppistä ollenkaan!). No, eka rata oli aika kamala. Se oli just sellanen rata missä koiran ois pitänyt osata hakea kepit itsenäisesti ja pujotella ne itsenäisesti loppuun (ja Kiia ei siis osaa kumpaakaan). Lisäksi se sisälsi kauheen SUORAN putken jälkeisen pyörityksen, jossa oltiin ihan töks-töks-töks (ja sama niillä kepeillä), eli ei se rata kauhean hyvin mennyt. Paitsi että meni se sittenkin, yksi rima tuli alas (mur Kiia!), ja nollalla oltaisiin oltu ajan puolesta kolmansia. Höh!

Toka rata oli sitten katastrofi, Kiia hyppi KAIKKI kontaktit. Puomin kontaktinkin belgin pituisella loikalla ja keinusta tuli lentokeinu... Siinä vaiheessa olisi tehnyt mieli pakata auto ja lähteä (itkien) kotiin, mutta onneksi sisuunnuin ja päätin mennä vielä sille viimeisellekin radalle. Ja hyvä että menin koska tehtiin nolla! :) Jee! Ja sijalla 4.!!! Meidän nollarata oli kyllä tosi sujuva, kerrankin oli Kiiankin kurvit hallussa. :D

Seuraavaksi suunnattiin epiksiin ennen PMM-kisoja, eli 11.8. Ja voi kamala miten surkea meidän rata oli. Hyllytettiin esteelle numero 3 ja loppurata oli armotonta sähellystä. Kiia ei ollut yhtään kuulolla eikä edes hakenut putkiin. Loppuradalla se hyppäsi muuria päin. Jes.

Seuraavana aamuna olikin sitten PMM-karkelot Liedossa, joissa Kiia oli mukana perjantaina ja lauantaina. Perjantain radoilla olin ihan jäässä. Varsinkin ekalla radalla, joka oli KV-rata ja jonka tuomaroi joku ulkomaalainen tuomari. En tehnyt siis YHTÄÄN niin kuin olin suunnitellut, vaan sipsuttelin koko radan läpi sellaisella "apua voi ei"-asenteella. Kaikkein parasta on mun mielestä mun jäätyminen ennen keinua olevaa hyppyä, mun piti tehdä siihen valssi mutta unohdin! Tajusin sen kyllä radalla ja toi mun pakkotakaaleikkaus ei siis oikein toiminut (no en vaan osaa inprovisoida).


Ohjaaja "vähän" hukassa. :) Kuva Henri Luomala

Video: http://www.youtube.com/watch?v=8T_aAN60vus&feature=youtube_gdata_player
(ps. nyt kun näin videon oon kyllä samaa mieltä tosta puomin kontaktista, mutta en kyllä tosta keinun virheestä! toihan oli ihan hyvä keinu?!?! vai saatiinko ylösmenosta virhe? no ihan sama rata, surkee rata mikä surkee rata. :D)

Perjantain tokalla radalla tuli sitten pari rimaa alas, muuten selvittiin siitäkin. Katoin kisoja tosin meidän radan jälkeen, ja tosi monet koirakot tiputti ihan samat rimat mitkä meiltäkin tippui! Vaikka, kyllä monet meni niistä ylikin...

Lauantai alkoi sitten aika katastrofaalisesti. :D Olin ihan lähdössä kahdeksan aikaan ajelemaan Lietoon, kun muistin, että ainiin, eihän mun tarviikaan kun en ilmoittanut Kiiaa KV-radalle! Menin siis pariksi tunniksi takaisin nukkumaan (joo), ja lähdin kisapaikalle siten että ehdin ekalla tavalliselle radalle. Paitsi että... eka tavallinen rata olikin ollut aamulla ja seuraavaksi oli vuorossa KV-rata! :O :O :O Aloin ihmettelemään tätä kun makseilla oli rataantutustuminen samaan aikaan sisällä ja ulkona (ja olin siis ulkokentälle menossa, mutta mua alkoi häiritsemään kun siellä ei ollut ketään tuttua mukana). Menin sitten kysymään asiasta ja joo, aikataulut olikin vaihtuneet kilpailukirjeestä siten, että KV-rata olikin nyt se keskimmäinen rata. Aha. Mut sitten ohjattiin sinne ulkokentän rataantutustumiseen ja sain kisata sen radan ennen medejä. Okei, ei se mitään... mutta se, että jouduin menemään rataantutustumiseen YKSIN! Se oli kamalaa! :D En tosin tykkää siitäkään kun radalla on 30 muutakin ja kaikki pakkautuu niihin vaikeisiin kohtiin ja joutuu vaan väistelemään muita, mutta ei toi yksin meneminenkään ollut kauhean hohdokasta... :DD Kävelin radan tasan kaksi kertaa läpi, jonka jälkeen mun piti juosta autolle ja takaisin hakemaan koira (mun auto oli kauuuuukana) koska starttasin kolmantena. Tehtiin yllättäen hylly, koska en muistanut rataa, K meni 2 kertaa putken väärästä päästä sisään ja pujotteli vielä keppejäkin väärään suuntaan. Hupsista.

Sitten olikin päivän vikan radan vuoro (jee hyppis!), ja aika tehdä se onnistunut suoritus. Tosin... hyppis oli aika kauhea. :D Vaikka tosiasiassa se taisi vaan vaikuttaa aika kamalalta, ja olla jotain muuta, koska siltä tuli lopulta kuitenkin toistakymmentä nollatulosta. Onnistuttiin myös Kiian kanssa vääntämään nolla! Kaikki ei mennyt ihan niin kuin olin suunnitellut, mutta kokonaisuudessaan koko rata oli Kiian suoritukseksi aivan äärimmäisen hyvä! Mentiin ihan täysillä ja turhia varmistelematta ja pelastin jopa sen epäonnistuneen kohdan (olin tosin varautunut siihen rataantutustumisessa).

Kummasti vaan tuo "pelkkä" nollakin lämmittää mieltä, vaikka sijoituksissa oltiin sijalla 19. Noh, ei meidän edellä ollut muuta kuin Suomen, Ruotsin ja Tanskan maajoukkueet... :D (ja siltä varalta että joku erehtyy niin luulemaan, ei siis todellakaan lähdetty kiian kanssa näistä skaboista mitään nollavoittoja hakemaankaan, meidän suoritukset on kuitenkin pääasiassa hyvin epävarmoja ja pelkästä nollasta saa olla tyytyväinen - ja olenkin! :))

Nyt on sitten Kiian vuoden 2012 SM-nollista 2/7 kasassa! Vau! :D Kyllä me ne nyt varmaan kokoon saadaan... tosin tuplan kanssa voi tulla ongelmia. :D Mutta katsotaan... Kisavuosi on vasta aluillaan. ;)

torstai, 14. heinäkuu 2011

Hitaasti päivittyvä blogi, mutta nopeasti kuluva elämä.

Aloitan näköjään jokaisen blogikirjoituksen lauseella että, "onpas taas päivittelyt vähän jääneet." :D No siihen on syykin, rakennan meille uutta blogsua ja jotenkin tämän blogin päivittäminen ei samaan aikaan oikein luonnistu. Mutta jahka uusi blogi valmistuu, paljon paljon aktiivisempaa päivittelyä on luvassa!


Kiiuli. Kuva Henri Luomala.

Viime päivityskerran jälkeen on tapahtunut taas kaikennäköistä. Ensinnäkin mulla oli SM-kisojen jälkeen 9 päivän loma, joista 8 päivää vietin koiratouhuissa. Eli se siitä lomasta. :D Olin pari päivää paimennuskisoissa töissä ja oli kyllä hurjan hienoa seurata samalla paimenkoirien työskentelyä. Todella jännää! Lisäksi paikalla oli pari hurjan suloista penneliä joita sai palluttaa, awwwws. Koiranpennut ♥.

Juhannuksen vietin samalla tavalla kuin viime vuonnakin, eli kisasin pari päivää TSAU:n juhannuskisoissa ja sunnuntaina olin taas paimennuskisoissa auttamassa. Juhannuskisat meni kyllä ihan mönkään, perjantaina olin vähän muissa maailmoissa ja onnistuin ohjaamaan Kiialle pari hyllyä lisää. Ekalla radalla olin itse ihan hukassa ja unohdin radan viimeisen putken jälkeen, mitä ei tosin ehkä videolta kauheasti huomaa, paitsi että vikan putken jälkeen lähden juoksemaan väärään suuntaan, minkä korjaan hetken päästä. Voi kökkö. Tajusin myös nyt, että K tiputti ekan riman, ja aloin miettimään että huomasinkohan sen tuolla radalla. Mun ohjaus kun muuttaa sellaiseksi "iiiiiihan samaaaa" -tyyliseksi heti kun tulee virhe. Ja noista mun epämääräisistä steppailuista voisi päätellä, etten ohjannut ihan täysillä.

Toinen rata oli sitten himpun verran parempi mutta ohjaus oli aika löysää siinäkin. Esim. toi hylly ois ollut ihan hyvin estettävissä jos vaan oisin vähän keskittynyt ja koittanut ottaa Kiiaa haltuun. Taino jos olisin tehnyt edes jotain. Mähän vaan juoksen estettä kohti ja of course Kiia bongaa sen noin päin. Lisäksi, mä taas steppailen jotain ihmeen miniaskelia tossa alussa. :D Voi kauhistus.

Hyllyvideot täällä.

Lauantaina tehtiin sitten pari melkein nollaa. Kiia keksi molemmilla radoilla sellaisen kivan jutun, että jättää kepit tokavikasta välistä kesken. Mua rupee vieläkin sieppaamaan kun vaan ajattelenkin sitä. Kaksi nollaa oli niin lähellä! :D Hyväksyn mieluummin ne vitosen kontaktivirheet kuin sen, että K jättää kepit kesken, enkä edes ollut kummallakaan radalla mitenkään koiraa edellä. Mysteeriksi on jäänyt miksi se teki niin. On ihan normaalia että jos edistän metrin tai pari, K jättää kepit kesken koska sille tulee kiire, mutta jos olen sen vieressä niin se on aina tehnyt ne loppuun asti. Pöh ja höh.


Kiia pujottelee. Kuva Henri Luomala.

Juhannuksen jälkeen mun ryhmä ja Suvin ryhmä järjesti epikset, joissa toimin tuomarina. Hui, se oli pelottavaa! Loppujen lopuksi se sujui kuitenkin ihan hyvin, eikä edes ollut ihan niin pelottavaa kuin olin kuvitellut. :D Lisäksi meidän epikset sujui muutenkin aika mallikkaasti, vaikka olin ollut ihan varma että kaikki menee mönkään. Hyvä me!

Olin järjestämässä myös viime tiistain epiksiä tiistai-ryhmien kanssa, ja kaikki sujui muuten ihan hyvin, paitsi että ilmo-laput (joista olin vastuussa), loppui kesken... HUPS. :D Olin varautunut että osallistujia tulee max. 2-3 kertaa enemmän kuin mun ja Suvin epiksiin, mutta niitä taisikin tulla noin 15 kertaa enemmän... No seuraaviin epiksiin tulostan 300 ilmolappua, niin ei ainakaan lopu kesken. :D

Viime epikset olivat myös Tassujen seuramestaruudet, ja Kiiun kanssa startattiin tietty avoimessa luokassa. Tehtiin hylly, K meni väärään päähään putkea. Jäädyin vähän A-esteen jälkeen kun meille tuli pieni "tilanne", enkä osannut korjata sitä tarpeeksi nopeasti, joten K ratkaisi itse asian ja valitsi seuraavaksi esteeksi putken. No, evm. :D Ens vuonna sitten seuramestaruus on meidän! Nih!

Treenit on sujuneet tosi hyvin molempien koirien kanssa. Kiia teki viime treeneissä ihan mielettömän upeat A-esteen kontaktit, vau! Kumpa vaan tekisi kisoissa samanlaisia, niin olisin supertyytyväinen! :D Puomin kontakti sen sijaan on vieläkin surkea, mutta me jatketaan sen treenaamista! Tipsu oli myös löytänyt vauhtinsa viime treeneihin, ja se meni lujaaaaa! Lisäksi T oli päättänyt ruveta vihdoinkin suorittamaan esteitä niiden ainaisen väistelyn sijasta. :D Jippii! Kyllä Tipsustakin vielä kunnon agsakone saadaan, ehkä vasta vuonna 2015 mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. ;D

keskiviikko, 22. kesäkuu 2011

Pikakelaus

Blogi on taas ollut päivittämättä ihan hiiiiirmu kauan ja meille on tapahtunut niin paljon kaikkea kivaa ja jännää siinä ajassa, etten nyt jaksa/aio kirjoittaa mistään tarinasta mitään hirmupitkää pätkää. Ja silti tulee varmaan taas ihan superpitkä postaus. :) Tässä siis lyhyt kertaus mitä on tapahtunut 23.05. jälkeen:

26.05. oli Agilitykisat Vantaalla. Iltakisat, yksi hyppis ja yksi agilityrata, jolla kisat aloitettiin. Sorruttiin Kiian kanssa ihan typerään hyllymokaan (nolla alla), nimittäin joku kolmanneksi viimeinen este, puomilta tullessa hypyn takaakierto. Mun työntö jäi vajaaksi ja K hyppäsi sen hypyn väärinpäin. Noloa tässä on se, että harjoiteltiin just edellisissä treeneissä täysin samanlaista kohtaa! Hups... x)

Hyppyradalta tehtiinkin sitten ihan sikamakee nolla!! Ja rata oli vaikea, mm. kun mentiin kepeille niin siellä oli ihan suoraan keppien takana putki huutamassa. Mutta onnistuttiin ja fiilis oli mahtava! Sijoitus meillä oli yhdeksäs, vaikka aika oli tosi super, mutta "tykit" meni vielä meitäkin lujemmin. :)

Nämä Vantaan kisat olivat Kiian viimeiset kisat ennen SM-kisoja, ja tämä saatu hyppynolla oli Kiian toinen nolla, eli SM-nollia ei saatu kasaan. Kiiu pääsi kuitenkin näyttämään "taitonsa" SM-kisoissa joukkueradalla (siitä lisää myöhemmin).


Kiia tekeämässä (harvinaista) nollaa. Kuva Jukka Pätynen.

28.-29.05. Seuraava viikonloppu menikin oman seuran kisoissa talkoillessa. Olin tulosvastaava ja oli kyllä ihan hyvä etten ilmoittanut Kiiaa kisaamaan, olin ihan solmussa tulosten kanssa ja koska olin pääasiassa yksin niistä huolehtimassa mulla oli hirmuinen kiire koko ajan! Mutta ihan hyvin selvisin... ensi vuonna täytyy kyllä vielä vähän parantaa! :D Viikonloppu oli kuitenkin ihan superkiva, kyllä aksakisoissa on aina kiva olla, oli sitten kisaamassa, töissä tai vaan katsomassa. :D

04.06. lähdettiin Marikan kanssa Viron Voittaja -näyttelyyn Tallinnaan. Koska Marika päätti jättää oman koiransa kotiin, Kiiun tehtävä oli vastata tulospuolesta (varsinkin kun Kiia jätti viime talven Liettuan reissulta voitot saamatta), ja hienosti Kiia homma hoitikin! Kiia oli nimittäin AVO ERI1 PN1 ROP SERT CACIB JA EEV-11!!!!!!!! Mun pikku superbelgi! ♥ Kiitos Marikalle vielä hirmuisesti Kiian esittämisestä!!

Viron Voittaja -näyttelyn kanssa samaan aikaan oli Belgianpaimenkoirien Maailmanmestaruuskisat Belgiassa, ja meidän super agsakoutsimme Pete teki super-Mendezin kanssa siellä joukkue KULTAA! Upeeta!! Meillä on nyt todistetusti maailman paras agikoutsi. :D

11.06. oli belgianpaimenkoirien erikoisnäyttely Seinäjoella. Ja voi vitsit mikä reissu sekin oli! ♥ Olin kivasti puoli kymmeneen asti edellisenä iltana töissä ja lähdin sitten kolmen aikaan yöllä ajamaan Seinäjokea kohti, missä sitten kuulin että olin kiertänyt jotain ihan ylipitkää reittiä sinne (no ihmettelinkin kun 02 sanoi matka-ajaksi 4½ ja tomppa kertoi siihen menevän 5½h... :D). Melkein 24h olin reissun päällä, nimittäin kotiutuminen seinäjoelta oli joskus puolen yön jälkeen...

Mutta itse näyttelyyn. Tidy aloitti päivän ja esiintyi nuorten luokassa ERI:n arvoisesti. Ihan mahtavaa! Tidin eka virallinen näyttely ja heti ERI, mikä on tosi hyvin vielä kun T oli aivan sairaan karvattomassa kunnossa. :D Hienosti pikku-typsyllä meni. T myös esiintyi todella kauniisti, kiitokset Minnalle Tidyn handlaamisesta!

Kiia jatkoi seuraavaksi avoimessa luokassa, saaden ERI:n ja ollen ERI2 SA ja PN2! Avoimen luokan voittanut narttu oli myös PN1, ja Kiia oli hävinnyt tälle koska tuomari oli tykännyt voittaneen koiran naaman ilmeestä enemmän. Höh, Kiian naamahan on ihan paras! :D

Vaikka noin 20 kertaa koirilleni lupasin, että "tämä on viimeinen kerta kehässä", niin erkkarissa tuntui tulevan kehiä vielä kehien jälkeenkin. :D Tidy pääsi Je M'Appellen kasvattaja- ja jälkeisryhmään, jälkeläisryhmä oli hienosti ROP ja BIS-2! Je M'Appellen kasvattajaryhmä oli toinen.

Kiia pääsi Finn Noirin kasvattajaryhmään (tai joutui, koska F N koiria oli koko erkkarissa vain neljä kappaletta). Finn Noir -kasvattajaryhmä oli ROP ja BIS-kehässä vietiin voitto eli oltiin BEST IN SHOW!!! Aivan SUPERUPEETA ja Mervi oli kyllä tämän voittonsa niin ansainnut, suuren suuren onnittelut!! Olen vieläkin ihan fiiliksissä kun vaan ajattelenkin erkkaripäivää! Kiitokset vielä Kiian handlereille Merville ja Minnalle!


Erikoisnäyttelyn BIS-1 kasvattaryhmä. Kiia on toinen koira oikealta. Kuva Pia K.

18.-19.06. oli Agilityn SM-kisat Nastolassa! Jännää! Koska SM-nollia Kiia ei onnistunut keräämään, niin osallistuttiin vain joukkueradalle Tassujen joukkueessa. Meidän lisäksi joukkueessa oli Antti & novnou Huldi (tulos 10), Heli & novnou Lyyli (tulos HYL) ja Tuomas & borcol Ritva (tulos HYL). Kiia teki joukkueradalla vitosen, harmillinen okserin tiputus. Videolta katsottaessa näyttää kuin K olisi hyppäämässä vain sitä matalempaa rimaa. Tassujen joukkuetulokseksi siis HYL, mutta osallistuminen on meidän pienessä ja suht tuntemattomassa seurassa ehkä se tärkein kriteeri... ja ensi vuonna sitten paremmalla menestyksellä! ;)

SM-kisoista on video, sen voi käydä katsomassa täältä. Alussa on ensin Antin ja Huldin rata ja sen jälkeen minun ja Kiian rata.


Kiia ekoissa SM-kisoissaan. ;) Kuva Sirpa Saari.

------

Tälläistä kaikkea ollaan ehditty touhuta, lisäksi on tietysti olleet normaalit treenit. Kiian kanssa on agsailtu, Tidykin on päässyt ihan vähän treenaamaan, mutta se on ollut niin vetelä radalla, että on saanut keskittyä enemmän katsojan hommaan. T on käynyt myös muutaman kerran paimentamassa mutta ei siitä hommasta ole tullut enää oikein yhtään mitään. :D T ei jaksa keskittyä lampaisiin kovinkaan kauaa (ei ole kunnolla syttynyt), välillä täytyy tehdä aina jotain muuta ennen kuin jaksaa taas juosta lammaslauman ympärillä. Mutta jatketaan nyt vielä ainakin toistaiseksi Tidyn lampaisiin sytyttelyä, katsotaan jos sen keskittymiskyky kasvaisi niin hommasta voisi tullakin jotain...

Mutta eipä mulla tällä hetkellä muuta, viikonloppuna kisataan Kiiun kanssa TSAU:n juhannuskisoissa ja sunnuntaina mennään katsomaan Ranch-kisoja Somerolle. Samanlainen juhannus siis tulossa kuin viime vuonnakin... ;) Mutta koiralliset juhannukset on niitä kaikista parhaimpia! ♥

(PS. Kuvat tähän postaukseen tulee vähän myöhemmin!)